Putosin korkealta

Tänä aamuna ei silmiä hivele pehmeän aamuinen aurinko
Äiti sanoo tämän päivän oleva ikimuistoinen
- lähdet sairaalaan
Koleat seinät muistuttavat minua keskitysleireistä
Seinän halkeamat iskevät minulle silmää
- Tyttö rakas olet tullut jäädäksesi

Putoan polvilleni, lattian halkeama suurenee ja minä syöksyn alas
En ehdi ottaa hymyä kasvoilleni, en painaa ylösnousevaa paitaa alaspäin
ja kaikki paljastuu

Yksi katkennut kylkiluu
Vereslihalla oleva sydän

Kaikken nähneet silmät

Äidin selkä katoaa (hän ei huomaa etten seuraa)
Kuiskaan huutaen sydämeni pohjasta
- Äiti, tapa minut

syvillä vesillä

Yö oli sateinen. Hän seisoi risteyksessä silmät kosteansinisinä loistaen keltainen sadehattu hiuksillaan,
punaiset kiharat liimautuneina kuulaalle otsalle
hänen hymynsä uiskenteli pitkin kasvoja, kurotellen poskipäille ja yläluomiin aiheuttaen valtaisia aaltoja siinä ja sydämessäni
hänen jalkateränsä osoittivat kevyesti sisäänpäin
ja minä halusin langeta niille jaloille niin kipeästi

että jäin paikoilleni toivoen, ettei hän ikinä sammu

peilisali

rinta rutussa
posket ummessa
minussa keltaiset heliumpallot nousevat liian nopeasti
painavaa retkeään tukkien
lopulta kurkkuni

kasvot aamukasteen hukuttamina
minä pamautan talosi siniharmaan
oven kiinni ja
räsähdän sen kanssa yhtä aikaa terassille
pakokauhuissaan ampiaislauma
pakenee,
minä nostan verisen mekkoni
ja iskeydyn vasten metsää

kaikki puut ovat ruumiisi kuvia

narraathan

istun valkoisten liinojen sisällä.
en uskalla hengittää.
tukehdun sinuun

lauantai kiirehtii ja minä
melkein ehdin jo ikävöidä kämmeniesi jälkiä raa'alla sydänlihaksellani

asettuessani viimeisen kerran leikkauspöydälle puristan
kylmin, matalin sormin
sinun niskaasi,
painat määrätietoisesti pääni alustalle ja suhiset sisuksiini
tämä ei ole ohitse kulta

Kolme ja puoli

Heräsin kolme ja puoli minuuttia ennen herätyskelloa. En koskaan laita sitä soimaan parillisin minuutein. Astuin yksi kaksi kolme askelta kunnes heräsin. Katsoin lattiaan (mikä ihme siihen pisaroi?) ja säpsähdin kuin kauris metsänlaidalla. Pieniä timantteja pitkin lattiaa. Aloin kerätä niitä kuin mielitautinen, äkkiä äkkiä kaikki pitää saada kiinni kukaan ei saa itsenäistyä!

Heräsin kolme ja puoli minuuttia sen jälkeen. Voi luoja, en minä voi lähteä! Revin junaliput kappaleiksi, kokosin palaset käteeni ja lähdin liuottamaan niistä musteen pois. Kumarruin vesilätäkön ylle, läiskäytin käteni kastematoja täynnä olevaan lammikkoon ja nielaisin kuravettä. Junalippu tuhottu.
Saavutin juuri itselleni vapaapäivän. Vapaan päivän tehdä vapaasti mitä haluan.
Sovin erittäin huonosti tähän muottiin, olen innoissani ihmisistä mutta kun tulee aika kohdata heidät.. tiedän kyllä nopeimman reitin päästä karkuun.

Minussa on 76% valmiina tähän
17% tukehduttamassa tyynyllä
7% jossain ihan muualla.