istun valkoisten liinojen sisällä.
en uskalla hengittää.
tukehdun sinuun
lauantai kiirehtii ja minä
melkein ehdin jo ikävöidä kämmeniesi jälkiä raa'alla sydänlihaksellani
asettuessani viimeisen kerran leikkauspöydälle puristan
kylmin, matalin sormin
sinun niskaasi,
painat määrätietoisesti pääni alustalle ja suhiset sisuksiini
tämä ei ole ohitse kulta
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti