Kun sitä kaipaa vaan sen yhden syliin
                         Tahtois kasvattaa sen kanssa pari (ihanaa) lasta
                                              Eikä kuitenkaan
Odottaa että se halaa ja samalla toivoo että se häipyis

Kun ihailee sen viisaita ajatuksia ja sitä, että se tahtoo ranskalaiset viikset sormiinsa
                Ja sitten muistaa että eihän se koskaan tule olemaan mahdollista

-Sinä olet aivan ihmeellinen
-Taas tuo ilme, ethän sä edes yritä muuttua
-Ja nuo silmät, sinä hymyiletkin niin suloisesti
-Mä oon niin  kyllästyny suhun

Maailmanlopun ensimmäisen seikkailun luku

Joten nyt olisi hyvä, jos et enää veisi tätä pois koska olet kaikki se mitä pitääkin
Vien sinut jos et olekaan symmetrinen kaiken suhteen
Olenko oletko
onko kukaan
Ehkä vaihdan puhelimeni kuoret johonkin
kauniimpaan haluan olla miksen siis vain ole kuka saa olla se

Kun kuulen kaikkien kirjoituksen kun ne painaa lyijykynällä lujaa mun selkää
Otan vihreän vaaleanpunaisen oranssin ja leijun sumussa
Katsot minua rannalta käsin, käsinkosketeltava on mun rakkaus sua kohtaan
Sinä kun katsot mua silmilläs, saat mustan muuttumaan kauniiksi

Ja me ratsastettais leikkihevosella pitkin taivaankantta ja kauemmas
koska me tykättäis seikkailla

Oisitko mun seikkailu jos
jos tää maailma loppuis

Sä oisit mun maailmanlopun seikkailu, yks ja ainut

1998

Olen asetellut lakanoita kaikkien seinäkellojen päälle,
tarvittaessa katkonut viisarit .
Sinä olet siili ja odotan sinun särkyvän
vaikka sulla on ne piikit

Kun sun pää painuu polviin
ei onnea kai jaeta kaikille
Susta valuu kyyneleitä, kaikkialta
kämmenistä ja selästä
-Sun selässä kuuluis olla siivet
Enkä välitä vaikka sininen lakka lohkeilee mun pohkeesta
Kun sulla on mun maailma jonka taisit luoda
Vaikka olihan se jo ennen sua
Kun kaikki oli vielä harmaata timantinkovaa.

Painan pääni sun polviin myös ja meidän hiukset sekoittuu
ja alkavat aaltoilla mustaruskeana merenä
ja kaikki vesi ja suola mikä meissä aina on muhinut
- annamme sen valua !
Sitten kipristymme toisiimme vielä vähän tiukemmin ja annamme maailman olla:
polvien kastua
hiusmeren vaahdota
ripsien kostua
vuosien kulua

Ja kun olet kaikkesi vuotanut ulos
käärin sinut siniseen Nalle Puh- pyyhkeeseen ja suojelen
ja olen kivinen muuri, soturi sinulle, suojelen.

Kerro indefiniittipronomeina minulle sinun elämäntarinasi, ettei minun tarvitse enää kuvitella kaiken tapahtuvan sellaisten ihmisten maailmassa, jossa:

kaulahuivit on vaaleanpunaruudullisia ja burberryn, käsilaukku ainakin prada ja legginsit ginasta kiiltävää kangasta, hiukset kuten kuuluukin ja meikki kohdillaan, maybelline
vaikka itse olen täynnä puolukoita ja tein aamulla viittä eri kahvia enkä juonut yhtään niistä sillä arvostan glamourista
ja koska olen anybody anytime somewhere no one please, tee minusta hedelmämix ja verismoothie äläkä vain läikytä nilkkureilleni (mokkanahkaa) enkä tykkää niistä ihmisistä koska jotenkin heillä ei ole mitään ja jäljellä silti kaikki
koska huoneessa on sopivasti pinkkiä ja glitteriä ja vaaleanpunaista ja suloista ja poikaystävä joka on oikeesti not ja any, ei every niinkuin voisi ja kaikkien sanojen pitää kuulostaa hienoilta ja kiekaista vähän ja olla sopivasti pitschi niinkuin ne sanoo ja katsoa mtv:tä ja tanssia vähän, ja kun oikein harmittaa niin romahtaa sänkyyn, poikaystävä tuo sitten lämmintä kaakaota ja suklaapiirakan 
ja kun ei kukaan ole oikeasti sellainen vaan ihan niinkuin muutkinja kun et ole everything, en ehkä tarvitse sinua korkeintaan pitämään imagoa yllä sillä minulla todellakin on sellainenolen pinkkiä ja kynsiä, pitkiä kynsiä ja minulla on poikaystävä joka tuo vain teetä ei kaakaota kun minä olen oikeasti vain ihminen ja myös minä lihon
minua ei jaksa suututtaa muut kaltaiseni koska me ollaan liitto
me ei olla koskaan yksin koska meillä on toisemme ja me ollaan aina vaan kännykkäsoiton päässä aina tavoitettavissa kunhan kaikki muistaa pitää äänet päällä
jos vaikka tulee joku hätä eikä ole sänkyä mihin kaatua

JOS nyt ette
pikkuhiljaa
ala jonkinlaista kertomusta (kommenttia)
heittää
näihin teksteihin
niin hieman turhauttaa !

Tämän pitäisi olla edes vähän vastavuoroista:
me kirjoitamme, te edes jotain sanoisitte.

Rakkain terveisin Sannimari ja Anna !!!!! !