ihmiskasvi

minä olen menossa kohti lopputekstejä, jotka virtaa mun versovien kasvojen yli kun pesen hampaita vessan kulahtaneessa valossa.
Minä värähdän ja silmiin nousee vesi hammastahna on hapanta ja jäätävää
Ajattelen
Että kun purskuttaa
Niin jos olet repinyt mun ikenet haavoille niin niitä kirvelee.

kaikki mikä kasvaa kohoaa kohti valoa, tunkee oksansa auringon kiinteän lihan lävitse

elämänhalua, virtaava ihmislähde
sun rintakehä jonka pinnalla juoksuttaa etusormea ja silmät joita palvoa joihin kaataa kuumaa kinuskia.


Valun sun käsivarsilta peiton alle, en jaksa hengittää,
Unissa ryömin työmaalla
selkäranka kiharalla
sinä olet kylvänyt mun nikamavälilevyihin hedelmiä, jotka on vahvempia kuin minä:
sitä mukaa kun ne versoo
ja suurenee
minä taivun kaarelle ja lopulta
olen kumara ja väkevästi onnellinen

suurta ja todellista

Yöllä ajattelin:
Haluan olla himosta elämään kiiltävää nahkaa
Jääpallojen sateessa, olla hilettä
Olla hilettä jalkapohjissa ja nousta ilmaan

Viileinä kesäöinä haluan huutaa sun kanssa tahdissa ja keinua
laudalla
Apeina talviaamuina jättää tulematta, huutaa
Iskeä kiviä vastaantulevan lapsen kasvoille
Purra haava jonkun reiteen ja itkeä siitä erittyvien nesteiden sekaan anteeksipyyntö,
Potkaista konepeltiä paljain jaloin, raapia kolhiintuneita liitutauluja
Elää kutsuhuutojen sanelemana ja harmaantua käkättäen

Kiljua olla mukana kulkea sapelein hampain viiksiä silitellen, purra ihmisten neniä sivusuunnasta
Ohjata bussia
Ottaa vastaan potilaita valeasuun pukeutuneena ja
puhkaista jonkun ohimot