messias

unessa nainen rämpii sademetsässä

häämekossaan

hänen huntuaan kiskovat kolibrit ja hän pelkää paljastuvansa

tahrattomana hän nousee aamu-unen kyllästämistä silkkilakanoistaan

kietoo burgundinpunaisen mohairneuleen alastoman vartalonsa peitoksi.

nainen astuu ulos

ja suolainen tuuli ottaa hänet lempein käsivarsin syleilyynsä

sataman kohinassa

puuterintuoksuisena

hän askeltaa rytmikkäästi, ylväänä

hänellä on määränpää, punatut huulet

mutta hänen sisällään tuuli on tummaa

meri kuohuaa hänen keuhkoissaan

ja hänen sakeat vaahtopäänsä hyydyttävät veren nilkkoihin

ja pohjan keltaiset kukat avaavat nuppunsa

valuttaakseen

universumin mustan mahlan

hänen käsilaukkunsa silkkivuorelle

metamorfoosi

harmaa sade hioo karhean ihoni

rosoisesta silkkiseksi

alusvaatteeni olivat vaaleanpunaiset, mutta astuessani sisään tiedän

että ihoni on päässyt niistä lävitse

heitän kengät pöydälle ja liu'utan mekon nilkkoihin,

poistan korvarenkaat, pyyhkäisen levinneet ripsivärit silmien alta vähän liian huolimattomalla liikkeellä

asetun makaamaan kivilattialle, seinäkello tikittää

hengästyneen rintakehäni tahdissa

et ole kotona, et ole huolehtimassa minua lämpimään suihkuun

ja kun minä en osaa tulla yksin kotiin,

minä vain päädyn makaamaan lattialle kylmissäni osaamatta auttaa itseäni

ja minä vain

haaveilen typerästi

linimenttipurkkiin sukeltamisesta ja

ikuisesta

kellunnasta

--------------------------------------------------------------------------------------

toivehelmien seasta minä herään,

oja on kostea ja olen pienempi

kuin eilen

minulle on

kasvanut häntä

ryömin poispäin sadoista tuijottavista mulkosilmistä, ja vaikka

lapset katkaisivat jalkani keltaisella hiekkalapiolla, eturuumis liikkuu yhä moitteettomasti

luulivat kai, että kidun, en kitunut

lähdin nopeasti

viesti

Hän heittää päänsä taaksepäin niin, että luut hänen rintakehässään melkein läpäisevät niitä peittävät kuulaanvalkean ihon, jonka alla kylmän siniset verisuonet tanssivat vahvoina ja elinvoimaisina.
Hän vetää henkeä kaksi kertaa sisään, kuin kerätäkseen rohkeutta. Uloshengityksellä hänen rintakehästään puhkeaa kaksi lasta, hiljaisina ja vakavina
He katsovat minuun ja aukaisevat suunsa - -

ihmiskasvi

minä olen menossa kohti lopputekstejä, jotka virtaa mun versovien kasvojen yli kun pesen hampaita vessan kulahtaneessa valossa.
Minä värähdän ja silmiin nousee vesi hammastahna on hapanta ja jäätävää
Ajattelen
Että kun purskuttaa
Niin jos olet repinyt mun ikenet haavoille niin niitä kirvelee.

kaikki mikä kasvaa kohoaa kohti valoa, tunkee oksansa auringon kiinteän lihan lävitse

elämänhalua, virtaava ihmislähde
sun rintakehä jonka pinnalla juoksuttaa etusormea ja silmät joita palvoa joihin kaataa kuumaa kinuskia.


Valun sun käsivarsilta peiton alle, en jaksa hengittää,
Unissa ryömin työmaalla
selkäranka kiharalla
sinä olet kylvänyt mun nikamavälilevyihin hedelmiä, jotka on vahvempia kuin minä:
sitä mukaa kun ne versoo
ja suurenee
minä taivun kaarelle ja lopulta
olen kumara ja väkevästi onnellinen

suurta ja todellista

Yöllä ajattelin:
Haluan olla himosta elämään kiiltävää nahkaa
Jääpallojen sateessa, olla hilettä
Olla hilettä jalkapohjissa ja nousta ilmaan

Viileinä kesäöinä haluan huutaa sun kanssa tahdissa ja keinua
laudalla
Apeina talviaamuina jättää tulematta, huutaa
Iskeä kiviä vastaantulevan lapsen kasvoille
Purra haava jonkun reiteen ja itkeä siitä erittyvien nesteiden sekaan anteeksipyyntö,
Potkaista konepeltiä paljain jaloin, raapia kolhiintuneita liitutauluja
Elää kutsuhuutojen sanelemana ja harmaantua käkättäen

Kiljua olla mukana kulkea sapelein hampain viiksiä silitellen, purra ihmisten neniä sivusuunnasta
Ohjata bussia
Ottaa vastaan potilaita valeasuun pukeutuneena ja
puhkaista jonkun ohimot

Luistimet

Kauhean kuuma toppavaatteet päällä sisällä. Seisoin oven edessä odottamassa että isi tulis hakemaan minut.
Äiti istui ikkunan äärellä ja kääntyi katsomaan minua. Äidin silmien alla oli tummat varjot, isi ei ollut vielä tullut kotiin vaikka lähti jo eilen. ”Ota ne vaatteet pois, ei se isäs tuu.” Minua itketti niin, että henki meinas loppua. Isi ei taaskaan muistanu että meidän piti mennä ostamaan luistimia.

Huomenna toisella tunnilla piti mennä luistelemaan eikä minulla ollut luistimia. Joutusinko taas kävelemään kenttää ympäri ja kattomaan kun muut pelaa. Laitoin varalta kahdet sukat jalkaan, varpaista lähtis muuten tunto kävellessä.

Ensimmäinen tunti, kaikki muut ripusti luistimet naulakkoon roikkumaan. Muilla tytöillä oli valkeat kaunokit, Essillä vaaleanpunaiset kun sen vanhemmilla oli niin paljon rahaa. Minun kädet hikosivat kun piti alkaa laittamaan kirjoitusvihkoa takaisin pulpettiin ja lähteä syömään. Me mentiin parijonossa, Essi oli minun pari. Se kysy, mitä olin saanu joululahjaksi ja ennen kuin ehdin edes vastata, se oli juossu hakemaan luistimet ja käski kokeilla miten ihanalta niiden karvavuori tuntui. ”Millaset luistimet sulla on?” Kerroin, ettei me oltu ehditty ostaa mulle luistimia kun isi ei tullut viikonloppuna kotiin. ”Missä se sitten oli?” En tienny mitä sanosin, Essi ei ymmärtäis: sen isi ei tule humalassa kotiin.

Ruokavälkkä loppu ja isommat oppilaat tuli sitomaan meidän luistimia. Istuin oven vieressä penkillä odottamassa. Kaikki keräänty siihen minun ympärille, isommat oppilaatki ja ne anto mulle luistimet. Hienommat ku Essillä. ”Me kerättiin rahaa ja ostettiin sulle omat luistimet ettet joutuis aina käveleen.” Hävetti ihan kamalasti. Joku nelosluokkalainen poika sito mulle luistimet kiinni, yritin hymyillä leveästi. Kun luistelin, tuntu että se jää murtuis alta ja kaikki katto minua.

Kävelin kotiin nauhoista yhteen sidotut luistimet kädessä. Tuntu siltä, että oisin tehny jotain pahaa. Sydäntä poltti ku yritin keksiä, miten selitän luistimet äidille. Isälle en kyllä sanois mitään, se suuttuis ihan kauheasti mutta äiti keksis kyllä jotain.
Kävelin portaat ylös ja aloin ettimään avainta taskusta. Se tais jäähä siihen keittiön pöydälle. Soitin ovikelloa, toisella painalluksella äiti avas.
”Sulla jäi avaimet pöydälle”, äiti sano kävellessään keittiöön.
”Joo.”
Äiti istu taas ikkunanviereen. Se katto verhojen välistä kadulle, tiesin että se odottaa isää.
”Äiti, ne osti mulle luistimet.”
Äidin pää käänty nopeasti, se nousi, astu askeleen ja tarttu minua takin hihasta.
”En pyytäny niitä, ihan varmasti en! Äiti! En pyytäny.”
Minuun sattu se ravistelu, äiti puristi olkapäästä, sitä itketti.
”Miten helvetissä me selitetään tämä isälles, kysynpä vaan, miten helvetissä?”

Ovi kävi. Äiti irrotti minusta heti ja työnsi selkänsä taakse. Viina haisi koko asunnossa. Isi seiso ovella. Se huomas heti luistimet, nosti ne, astu ihan lähelle äitiä ja kuiskasi ihan hiljaa ”Mitkä nämä on?”
”Tytön luokkakaverit oli ostanu ne sille, en tienny mitään..”
”Saatanan valehtelija, nyt sanot mistä nuo luistimet on” isä huus ja tarttu äitiä hiuksista. Äiti ei vastannu mitään ja isä tiukensi otettaan niin että äiti putos polvilleen. Juoksin vessaan, laitoin oven lukkoon. Painoin käsiä korville, mutta kuulin silti isän raivoamisen ja äidin itkun.

heathrow

lainehdin taivaalla

imeydyn sadepilveen

kun ilmanpaine kasvaa minä

tukehdun

muusa

- hän on suutelee minua leuan alle.

hänellä on syntymäpäivä,
villasukat rutussa, himmeissä silmissään illan juopuneen punainen valo
hänen usvaisella ihollaan tanssinut harmaa verhokangas on jo sykkeeseen väsynyt

pikkutunneilla, kun kynttilät olivat palaneet loppuun ja savuinen huoneisto alkoi hiljetä
me nukahdimme sykkyrälle
näiden nuhjuisten
verhojen, vaatteiden ja muuttolaatikoiden värihelinän sekaan
epätietoisina, olisiko ketään herättämässä iltateelle
















weheartit.com