minä olen kuunnellut tasaista musiikkia, jossa pätevänkuuloinen miesääni toteaa asioita. minäkin haluaisin todeta asioita mutta olen liian rakastunut emaliastioihin, olen kristallikruunu sinisen mökin katossa. täytän rakkausrunon piirteet sinuttelemalla:
asu mun kanssa siinä sinisessä mökissä. neulotaan yhdessä iso kutittava villapaita johon molemmat mahdutaan mutta jossa on vain kaksi hihaa, sisäpuolen kädet on lämpimässä. jännittävää on ainakin se, että minun vasen silmäni tarvitsee muotoillun linssin eteensä työskennellääkseen, en tiedä mitä olen tehnyt väärin, sijoitellut satunnaisia asioita oikeisiin paikkoihin. Minttukrokanttisuklaasta löytyi harmaantuneita raajoja, joista neste oli kuivunut pois
ja minä säikähdin ja tajusin mitä kamalaa maailma pitää sisällään, ja kyseenalaistin taas olemassaoloni merkityksen
helvetti, totean, ja tunnen monenlaisen kriisin valuvan sisääni risteyksessä, kun pitäisi tehdä mäkilähtö. liikaa ulottuvuuksia, kuten helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti