unessa nainen rämpii sademetsässä
häämekossaan
hänen huntuaan kiskovat kolibrit ja hän pelkää paljastuvansa
kietoo burgundinpunaisen mohairneuleen alastoman vartalonsa peitoksi.
nainen astuu ulos
ja suolainen tuuli ottaa hänet lempein käsivarsin syleilyynsä
sataman kohinassa
puuterintuoksuisena
hän askeltaa rytmikkäästi, ylväänä
hänellä on määränpää, punatut huulet
mutta hänen sisällään tuuli on tummaa
meri kuohuaa hänen keuhkoissaan
ja hänen sakeat vaahtopäänsä hyydyttävät veren nilkkoihin
ja pohjan keltaiset kukat avaavat nuppunsa
valuttaakseen
universumin mustan mahlan
hänen käsilaukkunsa silkkivuorelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti