ota kosketus
haluan olla tuulenpesä oksillasi
apua,
purkaannun. leviä laajalle
pelkkään solmioon sonnustautuneena hän nousi, nosti hattuaan
hyppäsi matkatavaraliukuhihnalle ja humahti muoviverhon läpi tuntemattomaan
astu punamustaan aikakoneeseen, palaa lähtökuoppiin
potkaise itseäsi silmään seitkytluvun indigo
ota tukastani kiinni
ja lopeta tämä sietämätön poksahtelu
lauantai 30. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti