käpristyen kumpuilevilla terälehdillä vaan
en tänään
paljas kivi vasten lämmintä jalkapohjaa. verhot siivilöivät aamuauringon kasvoilleni sivaltaen, en tunne surua
kolmijalkainen jakkara korisee vasten kivetystä, istun alas - koko maailma on tänään kylmä ja painava ja minä olen
heikko, pehmeä, uninen ja vaaleanpunaista pumpulia
rikottavissa
! sellainen, että kun tuubaan joku puhkuu
minä tahdon muuttaa niihin putkiin ja tuntea tuulen tukassani
hyristä matalasti, niin ettei kukaan erota
se ottaa kylmään syliinsä, puhaltelee hellää viimaa korvaan
silti me jotenkin sovitaan yhteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti