tiistai 1. helmikuuta 2011

aamulla havahduin

Minä huusin sinua kanelipussista, kovaan ääneen, maustehyllylläsi alkoi rapista

Laahustit jääkaapille silmiä hieroen vaaleansiniset aamutossut jalassasi, et reagoinut mitenkään
Napsautit kahvinkeittimen päälle, avasit radion
Oli pakko huutaa, hakata vähän pimeitä seiniä
Näin en saa sinusta näin sinä vain istut keittiön pöydän ääressä kulmikkaana, aamuaurinko viettelee unista niskaasi, minä en saa sinusta otetta ja sinä vain hengität äänekkäästi etkä edes näe mitään, haluat palata kohtuun enkä minä saa sinusta minä olen violettia tähtipölyä baari-illan parfyymissäsi, pölyhiukkanen jonka joku punatukka saa pyyhkäistä puvuntakkisi hihasta

tomua oli silmissäni kiipesin maustehyllyä alaspäin
joka askel oli riski, pudotusvaara

auringonsäteet hymyilivät minulle itseriittoisesti hiustesi seasta, suututti,

oli pakko hypätä tyhjän päälle, toivoa lentävänsä
iskeytyä,
takertua kynsillä

sun elintoiminnot oli kovaäänisiä, tiesin, jotain on vialla



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti