ihmiskasvi

minä olen menossa kohti lopputekstejä, jotka virtaa mun versovien kasvojen yli kun pesen hampaita vessan kulahtaneessa valossa.
Minä värähdän ja silmiin nousee vesi hammastahna on hapanta ja jäätävää
Ajattelen
Että kun purskuttaa
Niin jos olet repinyt mun ikenet haavoille niin niitä kirvelee.

kaikki mikä kasvaa kohoaa kohti valoa, tunkee oksansa auringon kiinteän lihan lävitse

elämänhalua, virtaava ihmislähde
sun rintakehä jonka pinnalla juoksuttaa etusormea ja silmät joita palvoa joihin kaataa kuumaa kinuskia.


Valun sun käsivarsilta peiton alle, en jaksa hengittää,
Unissa ryömin työmaalla
selkäranka kiharalla
sinä olet kylvänyt mun nikamavälilevyihin hedelmiä, jotka on vahvempia kuin minä:
sitä mukaa kun ne versoo
ja suurenee
minä taivun kaarelle ja lopulta
olen kumara ja väkevästi onnellinen