messias

unessa nainen rämpii sademetsässä

häämekossaan

hänen huntuaan kiskovat kolibrit ja hän pelkää paljastuvansa

tahrattomana hän nousee aamu-unen kyllästämistä silkkilakanoistaan

kietoo burgundinpunaisen mohairneuleen alastoman vartalonsa peitoksi.

nainen astuu ulos

ja suolainen tuuli ottaa hänet lempein käsivarsin syleilyynsä

sataman kohinassa

puuterintuoksuisena

hän askeltaa rytmikkäästi, ylväänä

hänellä on määränpää, punatut huulet

mutta hänen sisällään tuuli on tummaa

meri kuohuaa hänen keuhkoissaan

ja hänen sakeat vaahtopäänsä hyydyttävät veren nilkkoihin

ja pohjan keltaiset kukat avaavat nuppunsa

valuttaakseen

universumin mustan mahlan

hänen käsilaukkunsa silkkivuorelle

metamorfoosi

harmaa sade hioo karhean ihoni

rosoisesta silkkiseksi

alusvaatteeni olivat vaaleanpunaiset, mutta astuessani sisään tiedän

että ihoni on päässyt niistä lävitse

heitän kengät pöydälle ja liu'utan mekon nilkkoihin,

poistan korvarenkaat, pyyhkäisen levinneet ripsivärit silmien alta vähän liian huolimattomalla liikkeellä

asetun makaamaan kivilattialle, seinäkello tikittää

hengästyneen rintakehäni tahdissa

et ole kotona, et ole huolehtimassa minua lämpimään suihkuun

ja kun minä en osaa tulla yksin kotiin,

minä vain päädyn makaamaan lattialle kylmissäni osaamatta auttaa itseäni

ja minä vain

haaveilen typerästi

linimenttipurkkiin sukeltamisesta ja

ikuisesta

kellunnasta

--------------------------------------------------------------------------------------

toivehelmien seasta minä herään,

oja on kostea ja olen pienempi

kuin eilen

minulle on

kasvanut häntä

ryömin poispäin sadoista tuijottavista mulkosilmistä, ja vaikka

lapset katkaisivat jalkani keltaisella hiekkalapiolla, eturuumis liikkuu yhä moitteettomasti

luulivat kai, että kidun, en kitunut

lähdin nopeasti