kosketat niskani untuvaa

ja eteisvärinä voimistuu

sinä suljet minut nuppuusi

ja tuuditat euforiaan

gaia

Minä istuin tuulessa

Ja mintunlehdet näykkivät helmojani

Sateessa oli metsäinen sävy ja hameeni alla oli

Piilossa

Keijukaisparvi

Ne räpyttelivät vasten sääriäni, jotka olin unohtanut ajella

Ja huntuuni tarttui perhoset kuin haaviin, tummat ja likaiset

Aurinko nousi ja maalasi raidan seinään

Vaikka tiesin sen pian katoavan, minä maalasin toisen

Siihen viereen

Piirsin nimettömääni renkaan

hymähdin

ja katosin

minä leijun

ja lopulta minä rikon ikkunan ja jään makaamaan samettiverhon taakse

ja minä ajattelen sinun luomiasi, joiden läpi kuultaa ohuet verisuonet

ja minä ajattelen tummaa sydäntäsi joka on

ihan siinä,

kuoren takana, fyysisen ulottuvuuden keskipisteessä

minua vasten, oven takana

ja lopulta minä nousen, pudistelen helmojani, palaan maailmaan ja todistan olleeni koko ajan väärässä:

sitruunakorsetissa

huulet kirkkaanpunaisina

kun sinä tanssitit minut piiloon,

lavan taakse, kun seinä kuristi selkää ja sormet huokailivat tuhkakupissa