Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, ettei se ole massatuotantoa vaan uniikki kuin Ihaan irtohäntä. Vähän niin kuin merkkinä, sinä tapitat sen keskeltä minua, olet yhtä sinistä lasihelmeä ja vastaan hymyysi toiveikkaana. Hyppäisit ulos.
Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, ettei sillä ole tulevaisuutta, tosin - niin kuin ei kellään muullakaan. Koskaan ei voida tietää, sillä vain timantit ovat ikuisia.
Muistelen maitokahvin tuoksuisia aamuja hotellihuoneiden valkoisissa lakanoissa. Vierelläni lasihelmi. Aamusta nihkeän ihoni vierellä tuppo pisamanväristä tukkaa ja pala läpikuultavaihoista otsaa. Hyppäisit jo ulos.
Yritin liukua laakeanharmaalta rantakiveltä suoraan veteen, pää edellä. Kurkkasit vedestä ja syöksyit ottamaan kiinni;
Pääsi olisi kolahtanut kivenmurikkaan, senkin pieni hupsu, tuhahdit ja otit vahvasti leuastani kiinni suudellaksesi suulle. Oikein tiukasti. Ajattelin sitä laulua missä joku ojentaa simpukan niin vaahdonvalkoisen, karhean kuin merisuolan rusentama iho. Sellainen tunne, aallokko, lipui nyt sisällämme. Olisin voinut sukeltaa kanssasi yhä syvemmälle mereen, sulautua ulappaan.
Unohtua.
En ehkä ole aina ollut rakastettava. Olen usein täynnä ankaria päiviä, piilotan hymyni meikkipussiin aamuisin. Katson sitä kerran peilistä, hymykuoppa iskee minulle silmää. Hyi kauhistus, ajattelen ja tungen sen äkkiä meikkivoiteen ja ripsivärin taakse.
Toisinaan saatan rynnätä kesken valmistamasi päivällisen suihkuun. Laitan suihkun päälle ja katson veden valumista. En peseydy, mutta vesi on niin kaunista. Niin riippumatonta.
Se virtaa jos tahtoo, ja minne tahtoo.
Joskus myös tahtoisin hukuttaa sinut, rakkaani. Aina kun katson sinua juuri kun olet nukahtamaisillasi. Olet niin typerän näköinen silmät kiinni.
Tiedän, että olen julma kun ajattelen näin mutta jos sinulla ei olisi silmiä, en pitäisi sinusta. Mutta toisaalta, silloin voisin näyttää sinulle kieltäja keskisormea etkä sinä tietäisi siitä.
Kun suutelet minua, vereni jähmettyy. Kiihotat minua. Se, miten sivelet selkääni ja miten kalpeat jalkasi sointuvat minun kalpeisiin jalkoihini. Silloin minua hymyillyttää. Silloin minä tahdon kanssasi naimisiin.
Mutta ne aamut, ne kalpeat aamut. Ne ovat helvetti. Joka aamu on hankalampaa tunkea hymy liian pieneksi käyneeseen meikkipussiin. Tarvitsen sille matkalaukun.
Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, kun se on niin ainutlaatuinen. Kun se on niin täydellisen yksin.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
tiistai 9. kesäkuuta 2009
kunpa sateen voisi säilöä
Olin alkanut nauttia tästä tilanteesta.
Sinä seisot siinä edessäni silmänurkkasi täynnä kyyneleitä, takaraivoasi kutittaa.
Kerrot, miten olet ajatellut tätä jo aikaisemmin. Haluat sitoutua, naimisiin, lapsia, punaisen talon ja perunamaan.
Minussa kiehahtaa aina jotenkin miellyttävästi kun näen sinun punaisen päänuppisi värisevän tuskasta. Sisälläni haaveilen pajupilleistä. Haluan olla spontaani ja hikinen,
rento, ikään kuin.
Silloin tällöin kaipaan usvaa ja kolibreja,
ukkosen jälkeistä kastetta.
Se ei onnistu enää, sinun vikasi. Olet hiekkalaatikkoni murskattu linna.
Ei helvetti, karjun. Luonnostaan vaaleat hiukset valuvat pitkin selkääni, paljasta selkääni - olen juuri noussut sängystä.
Tänä aamuna, joka olisi voinut olla täysin tavallinen, ihanan tavallinen, kääntyikin kaikki päälaelleen sekaisin mielipuoliseksi ja mukkelis makkelis.
Sinä haluatkin vakaan elämän, et halua harrastaa seksiä kello kolme yöllä.
Et halua herätä siihen, että suutelen varpaitasi.
Ja kylmää viikon vanhaa pitsaakaan sinun ei tee enää mieli.
- Kaurapuuroa aamuisin, voisilmän kera.
Herätyskello soimaan tasan puoli seitsemältä, jotta ehdit selata aamun lehden läpi ennen kuin lapset täytyy viedä tarhaan.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti kaltereiden taakse ?
Ketä kiinnostaa puhua politiikasta kun on koko maailma pelastettavana?
Minä haluan vielä nauttia, opetella aakkoset kreikaksi ja ostaa viimeisillä rahoilla kallista viiniä.
miksei me voitaisi matkustaa yhdeksäksi päiväksi Jyväskylään, asua hotellihuoneessa sopivasti eri huoneissa ja tavata öisin yhteisessä kylppärissä.
Niin että on helppo lukita sosiaalinen vieteri tarvittaessa, ja ikävän ikävän iskiessä ponnahtaa takaisin kuin kuminauha.
Enää ei voitu sanoa mitään ympäripyöreää. Sinä aloit olla humala, jota yritän liuottaa pois juomalla kaksi litraa vettä.
Aloit olla kesä, jonka puista revin lehdet teräsharavalla, koska halusin liukua pian kaamokseen.
Aloit olla huolestuttavan sinä, uudestaan.
Tänä aamuna kaikesta tuli jotenkin raikasta. Ovi paukahtaa, matkalaukustasi roikkuu vyö puoliksi ulkona. Rappukäytävässä kumisee, tuimat askeleesi vaimenee.
Nojailen ikkunalautaan. Lapset täytyisi viedä tarhaan.
Sinä seisot siinä edessäni silmänurkkasi täynnä kyyneleitä, takaraivoasi kutittaa.
Kerrot, miten olet ajatellut tätä jo aikaisemmin. Haluat sitoutua, naimisiin, lapsia, punaisen talon ja perunamaan.
Minussa kiehahtaa aina jotenkin miellyttävästi kun näen sinun punaisen päänuppisi värisevän tuskasta. Sisälläni haaveilen pajupilleistä. Haluan olla spontaani ja hikinen,
rento, ikään kuin.
Silloin tällöin kaipaan usvaa ja kolibreja,
ukkosen jälkeistä kastetta.
Se ei onnistu enää, sinun vikasi. Olet hiekkalaatikkoni murskattu linna.
Ei helvetti, karjun. Luonnostaan vaaleat hiukset valuvat pitkin selkääni, paljasta selkääni - olen juuri noussut sängystä.
Tänä aamuna, joka olisi voinut olla täysin tavallinen, ihanan tavallinen, kääntyikin kaikki päälaelleen sekaisin mielipuoliseksi ja mukkelis makkelis.
Sinä haluatkin vakaan elämän, et halua harrastaa seksiä kello kolme yöllä.
Et halua herätä siihen, että suutelen varpaitasi.
Ja kylmää viikon vanhaa pitsaakaan sinun ei tee enää mieli.
- Kaurapuuroa aamuisin, voisilmän kera.
Herätyskello soimaan tasan puoli seitsemältä, jotta ehdit selata aamun lehden läpi ennen kuin lapset täytyy viedä tarhaan.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti kaltereiden taakse ?
Ketä kiinnostaa puhua politiikasta kun on koko maailma pelastettavana?
Minä haluan vielä nauttia, opetella aakkoset kreikaksi ja ostaa viimeisillä rahoilla kallista viiniä.
miksei me voitaisi matkustaa yhdeksäksi päiväksi Jyväskylään, asua hotellihuoneessa sopivasti eri huoneissa ja tavata öisin yhteisessä kylppärissä.
Niin että on helppo lukita sosiaalinen vieteri tarvittaessa, ja ikävän ikävän iskiessä ponnahtaa takaisin kuin kuminauha.
Enää ei voitu sanoa mitään ympäripyöreää. Sinä aloit olla humala, jota yritän liuottaa pois juomalla kaksi litraa vettä.
Aloit olla kesä, jonka puista revin lehdet teräsharavalla, koska halusin liukua pian kaamokseen.
Aloit olla huolestuttavan sinä, uudestaan.
Tänä aamuna kaikesta tuli jotenkin raikasta. Ovi paukahtaa, matkalaukustasi roikkuu vyö puoliksi ulkona. Rappukäytävässä kumisee, tuimat askeleesi vaimenee.
Nojailen ikkunalautaan. Lapset täytyisi viedä tarhaan.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
kuuma on polttavaa - varo
Pidä hatustasi kiinni vuoristoradalla,
vauhti on hurja.
Kilju hieman, niin kuin on tapana
ja ole sitten
sivistyneesti hiljaa.
Älä huuda koko matkaa -
eihän tasaisella tarvitse korottaa ääntä
niin kuin nuo turistit tekevät.
He eivät selvästi ole tottuneet kaupungin menoon.
Säälittäviä.
----------------------------------------------
Söin aamulla kaurapuuron.
Luin lehden.
Itsetyydytin.
Olen t a v a l l i n e n.
Linja-auton vaalimainoksessa Kale Olavilupaa uutta ja brutaalia, sitoutumaton uudismielinen.
Aurinko paistaa ihmiskasvojen yli, analysoin tuntemattoman vierustoverin ominaishajua; vastaostettu kitara sisältäpäin!
Ajattelen, kotona keitän trendijuomaa, lakkaan kynnet. Tutkin jonenikulan pientä typerää partaa television läpi, silittelen päätäni karhein sormin, hei tänään olen elossa.
Olen e r i l a i n e n.
Nukun puuvillalakanoissa.
Painan torkkua kolmesti.
Puen stringit väärinpäin.
-------------------------------------------------------------------
<3: Rakastettusi
vauhti on hurja.
Kilju hieman, niin kuin on tapana
ja ole sitten
sivistyneesti hiljaa.
Älä huuda koko matkaa -
eihän tasaisella tarvitse korottaa ääntä
niin kuin nuo turistit tekevät.
He eivät selvästi ole tottuneet kaupungin menoon.
Säälittäviä.
----------------------------------------------
Söin aamulla kaurapuuron.
Luin lehden.
Itsetyydytin.
Olen t a v a l l i n e n.
Linja-auton vaalimainoksessa Kale Olavilupaa uutta ja brutaalia, sitoutumaton uudismielinen.
Aurinko paistaa ihmiskasvojen yli, analysoin tuntemattoman vierustoverin ominaishajua; vastaostettu kitara sisältäpäin!
Ajattelen, kotona keitän trendijuomaa, lakkaan kynnet. Tutkin jonenikulan pientä typerää partaa television läpi, silittelen päätäni karhein sormin, hei tänään olen elossa.
Olen e r i l a i n e n.
Nukun puuvillalakanoissa.
Painan torkkua kolmesti.
Puen stringit väärinpäin.
-------------------------------------------------------------------
<3: Rakastettusi
sihise kuin käärme - repäise - OLE JOKU MUU
Sitä sinä odotat -
että saisit kaikkien aseet riistää.
Ettet itse olisi ainut aseeton.
On liian suuri häpeä ottaa vastaan hymy
- tai viidenkymmenen euron apuraha.
Itse sinä
haluat
selvitä.
Mutta silti et yksin tahtoisi jokaista aamua kohdata,
haalistuneen kukkaisen päiväpeiton takaa,
et haluaisi.
EI MAAILMASTA OLE MIHINKÄÄN !
Sinusta on.
Likaiset hiukset,
kovettuneet jalkapohjat ja
halkeilevat kynnet.
Eikä todellakaan missään mallin mitoissa.
Hah, n a u r a t.
Olet sentään oma itsesi,
toisin kuin sadat muut.
Sinä sentään pidät itsestäsi.
Olet jeesus, vapahtaja.
Syö sädekehäsi ja heitä kauniit enkelin siipesi helvettiin.
Ethän sinä mikään pyhimys ole halunnutkaan olla.
että saisit kaikkien aseet riistää.
Ettet itse olisi ainut aseeton.
On liian suuri häpeä ottaa vastaan hymy
- tai viidenkymmenen euron apuraha.
Itse sinä
haluat
selvitä.
Mutta silti et yksin tahtoisi jokaista aamua kohdata,
haalistuneen kukkaisen päiväpeiton takaa,
et haluaisi.
EI MAAILMASTA OLE MIHINKÄÄN !
Sinusta on.
Likaiset hiukset,
kovettuneet jalkapohjat ja
halkeilevat kynnet.
Eikä todellakaan missään mallin mitoissa.
Hah, n a u r a t.
Olet sentään oma itsesi,
toisin kuin sadat muut.
Sinä sentään pidät itsestäsi.
Olet jeesus, vapahtaja.
Syö sädekehäsi ja heitä kauniit enkelin siipesi helvettiin.
Ethän sinä mikään pyhimys ole halunnutkaan olla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)