Riipusten synnytysosastolla

Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, ettei se ole massatuotantoa vaan uniikki kuin Ihaan irtohäntä. Vähän niin kuin merkkinä, sinä tapitat sen keskeltä minua, olet yhtä sinistä lasihelmeä ja vastaan hymyysi toiveikkaana. Hyppäisit ulos.
Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, ettei sillä ole tulevaisuutta, tosin - niin kuin ei kellään muullakaan. Koskaan ei voida tietää, sillä vain timantit ovat ikuisia.
Muistelen maitokahvin tuoksuisia aamuja hotellihuoneiden valkoisissa lakanoissa. Vierelläni lasihelmi. Aamusta nihkeän ihoni vierellä tuppo pisamanväristä tukkaa ja pala läpikuultavaihoista otsaa. Hyppäisit jo ulos.

Yritin liukua laakeanharmaalta rantakiveltä suoraan veteen, pää edellä. Kurkkasit vedestä ja syöksyit ottamaan kiinni;
Pääsi olisi kolahtanut kivenmurikkaan, senkin pieni hupsu, tuhahdit ja otit vahvasti leuastani kiinni suudellaksesi suulle. Oikein tiukasti. Ajattelin sitä laulua missä joku ojentaa simpukan niin vaahdonvalkoisen, karhean kuin merisuolan rusentama iho. Sellainen tunne, aallokko, lipui nyt sisällämme. Olisin voinut sukeltaa kanssasi yhä syvemmälle mereen, sulautua ulappaan.
Unohtua.

En ehkä ole aina ollut rakastettava. Olen usein täynnä ankaria päiviä, piilotan hymyni meikkipussiin aamuisin. Katson sitä kerran peilistä, hymykuoppa iskee minulle silmää. Hyi kauhistus, ajattelen ja tungen sen äkkiä meikkivoiteen ja ripsivärin taakse.
Toisinaan saatan rynnätä kesken valmistamasi päivällisen suihkuun. Laitan suihkun päälle ja katson veden valumista. En peseydy, mutta vesi on niin kaunista. Niin riippumatonta.
Se virtaa jos tahtoo, ja minne tahtoo.
Joskus myös tahtoisin hukuttaa sinut, rakkaani. Aina kun katson sinua juuri kun olet nukahtamaisillasi. Olet niin typerän näköinen silmät kiinni.
Tiedän, että olen julma kun ajattelen näin mutta jos sinulla ei olisi silmiä, en pitäisi sinusta. Mutta toisaalta, silloin voisin näyttää sinulle kieltäja keskisormea etkä sinä tietäisi siitä.

Kun suutelet minua, vereni jähmettyy. Kiihotat minua. Se, miten sivelet selkääni ja miten kalpeat jalkasi sointuvat minun kalpeisiin jalkoihini. Silloin minua hymyillyttää. Silloin minä tahdon kanssasi naimisiin.
Mutta ne aamut, ne kalpeat aamut. Ne ovat helvetti. Joka aamu on hankalampaa tunkea hymy liian pieneksi käyneeseen meikkipussiin. Tarvitsen sille matkalaukun.

Kauniiksi tämän riipuksen tekee se, kun se on niin ainutlaatuinen. Kun se on niin täydellisen yksin.