Olen niin täynnä tätä. Tuskin uskoisit vaikka kertoisinkin.
Vaikka kertoisin aamukasteen kylmyydestä paljaiden varpaiden välissä, vaikka kertoisin kaurapuuron syömisestä lusikan väärällä päällä, et uskoisi vaikka kuinka vakuuttaisin. Sinä elät omaa todellisuuttasi, kuuluisimpa minäkin siihen hiljaiseen, pieneen piiriin joka ympärilläsi on. Olisimpa minäkin yhtä hiljaisen vakuuttava, täyttäisimpa kriiteerisi.
Sinulla on maailman kauneimmat silmäripset, kiharalla kuin kiiltokuvaenkelin kiehkurat - yhtä vaaleat. Minä rakastan kaikkea sitä kimallusta ja raitaa sinussa, mutta sädekehäsi suodattaa lävitseen vain sinisimmät sydämet,
ei niitä karheita kivien mukiloimia.
Olen ajatellut luikahtaa hiljalleen pois. Australiaan. Sinä olet liian vahva pitämään kasassa meitä kahta,
sinä olet liian väkevä ottamaan huomioon sen punatukkaisen kääpiön vanilja-ajatukset. Milloin tämä kaikki korvataan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti