ennen kävin poniajelulla aamuisin

Leluponillani on maailman suurimmat ja syvimmät silmät. Kun ne aukeaa,

näen sen riepotellun ja horjuvan poninsielun mikä sisällä värisee, ja

minä olen sen marmoripylväs, minä olen sen koristeellinen pyörätuoli. Tältä barbilta irtosi pää eilen ja tälle tein hääkampauksen.


Ja nyt kun juoksen metsäpolkua poispäin kotoa
vihreä leikkimökki takanani haalistuu, puolukat murskaantuu kengänpohjien alla

ja polviin alkaa sattua nuo tasaväliset iskut ja kanervat koettavat kompastuttaa,
ajattelen sitä leluponirykmenttiä pinnasänkyni alla.
Se on pölyn peitossa,
nykyään en suo jokaiselle ponille hyvänyön suukkoa,


huuleni eivät maista niiden tekokuituista harjaa vaan
imen sinusta oikeaa elämää.

Suutelen tupakan harmaaksi värjäämiä sormiasi,
korppeja yritän välttää sillä ne ovat pahanilmanlintuja, kuten sanotaan.

Vie minut pois.

epätoivon värit

Odotin kauan että heräisit,

yritin saada sinut sanomaan jotain.Kertomaan edes unessasi että välitit.

Kovin ahdistavasti valkoinen lakana oli jalkojemme ympärille kietoutunut,
kuin nippuside se piti meitä yhdessä,

vaikka irti tahdoit päästä.

Ennen kaunis perhosten siipien havina

on muuttunut korvissasi myrskyksi.

Vakavana kerroit että on turhaa koittaa
öljyä veteen sekoittaa.

Mitä, enkö kelpaa?

Loimuava solurykelmä

Älä päästä perhosia lentoon.

-----

-----

On torstai

Kuun mustat huulet hipovat niskani

edessäni kirkuu betoniseinä.

Minulla oli sinulle viesti,

jotain että

eilen lähetettiin kahdeksantoista

veristä kirjekyyhkyä meitä varten.

Ne eivät päässeet muuria pidemmälle,

sulat riivittiin, nokat katkottiin.

-----

-----

Olet hyllykköni

Ikkunalasi aaltoilee.

Liekki sen alla ei ota sammuakseen,

ihmiskuvat vääristyy,

peilikuvat pimenee.

Punaisin kynsin maalasin sinut kullalla

ja nyt

taivaankannesta roikkuu kondomi

- meidän kotimme tänään.

-----

-----

Ruoste lähtee huuhtelemalla

Sun talvitakki, ne molekyylit.

Meidän päälle laskeutui jo aikoja

sitten

kupoli,

sininen kupoli.

Mun sydän sun harteilla,

sun usko mun lanteilla----

Ja ne molekyylit

Tulevaisuutesi

Veitsi leikkaa ihoasi kuin laivan potkurit vettä,
terävästi.

Silvon poskiesi pehmeän ihon.

Vaikka sinuun sattuu, et lakkaa hymyilemästä.
Rakastat minua.

Ja voi luoja miten vihaankaan sinua, pikkusisko.
Itkuisia silmiäsi ja vaaleita kiharoitasi.

Minun haalenneet hiukseni,
halkeilleet huulet ja silmien alla olevat tummat varjot,
ne ovat sinun tulevaisuutesi.

Tietäisitpä mitä joudut kohtaamaan kun kasvat.

kaikki nämä värit

jokainen ilta alla sinisen kuun
tuoksusi jää asumaan minuun
ja värisevät kuiskaukset soimaan keuhkoihin.
haluan kietoa sinut tiukemmin ympärilleni,
nukkua sinipunaisessa flanellissa
neidonkorentoja kielen alla

niin että meidän hopeiset suut
aamulla
yhtyvät maailmankaikkeudeksi.

Usein kaikki on mahdollista

Asfaltti on kylmänkova, iho jähmettyy sitä vasten, posket supistuu sen voimasta, reisiin painautuu jäljet. Minulla on korppi sydämessä.
Hetki on kynäilijän edestakaisin viuhuvasta luonnoslehtiöstä ; maailma on sekaisin kuin mainosnuttura.
Tallot selkääni, astelet kepein korkokenkäaskelin. Linnunsulkani painuvat sisään ja sade rutistaa mekon.

Minulla on sinulle ehdotus, sanot.
Odotan innoissani, sillä sinun ideasi ovat hulluudestaan huolimatta loistavia.
Kukaan muu ei pysty aivan tosissaan ehdottamaan sammakkofarmin perustamista tai aamuauringon tallettamista lasipurkkiin.

Tänään tahtoisit opetella lentämään. Olet aivan varma, että ihmisillä on siivet. Tosin niitä ei ole vielä huomattu.
Jos tarpeeksi toivoo, voi saada mitä tahansa, vakuutat minulle. Ja minä uskon.
Miten voisin olla uskomatta, miten voisin sanoa sinulle että se on mahdotonta.
Sillä sanoithan, että jos tarpeeksi uskoo, niin voi saada mitä tahansa.

Nokkani sulkeutuu, painovoima hallitsee kengänpohjia. Minne ne liikkuu, vasemmalle tulevaisuuteen, eteenpäin menneisyyteen.

Nykyajan menneisyyttä

JOS ET NYT JUOKSE, KUULUTAN HIIRET SINUN PERÄÄSI, SINÄ RUTTUSYDÄMINEN NAHKIAINEN !
Rumpusoolo, tahdikas
järjestelmällinen.

Askeleet
kaikuivat
kalloni temppelissä, tyhjiö
ammollaan
keimailee;

Täyttäkää minut maitotilkalla,
viisi penniä. Mutta maito on loppu, turha itkeä itkemättömyyttään, kaksi aivastusta tarkoittaa pahaa jos oksennus on jo kaatunut asfalttiin. Aurinko polttelee hiuksiin reikiä ja minä kyyryssä askellan kotiin,

viltin alle,

kallioni temppelissä muutat minuun uudelleen.

Tuo elämäsi minuun.
Ole minussa, elä.

Älä taas lähde pois varoittamatta.
Ole.