ennen kävin poniajelulla aamuisin

Leluponillani on maailman suurimmat ja syvimmät silmät. Kun ne aukeaa,

näen sen riepotellun ja horjuvan poninsielun mikä sisällä värisee, ja

minä olen sen marmoripylväs, minä olen sen koristeellinen pyörätuoli. Tältä barbilta irtosi pää eilen ja tälle tein hääkampauksen.


Ja nyt kun juoksen metsäpolkua poispäin kotoa
vihreä leikkimökki takanani haalistuu, puolukat murskaantuu kengänpohjien alla

ja polviin alkaa sattua nuo tasaväliset iskut ja kanervat koettavat kompastuttaa,
ajattelen sitä leluponirykmenttiä pinnasänkyni alla.
Se on pölyn peitossa,
nykyään en suo jokaiselle ponille hyvänyön suukkoa,


huuleni eivät maista niiden tekokuituista harjaa vaan
imen sinusta oikeaa elämää.

Suutelen tupakan harmaaksi värjäämiä sormiasi,
korppeja yritän välttää sillä ne ovat pahanilmanlintuja, kuten sanotaan.

Vie minut pois.