lauantai 26. syyskuuta 2009

epätoivon värit

Odotin kauan että heräisit,

yritin saada sinut sanomaan jotain.Kertomaan edes unessasi että välitit.

Kovin ahdistavasti valkoinen lakana oli jalkojemme ympärille kietoutunut,
kuin nippuside se piti meitä yhdessä,

vaikka irti tahdoit päästä.


Ennen kaunis perhosten siipien havina

on muuttunut korvissasi myrskyksi.



Vakavana kerroit että on turhaa koittaa
öljyä veteen sekoittaa.

Mitä, enkö kelpaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti