tuikkasin hiekkaan kynnet, joihin lakka ei ollut vielä kuivunutpainoin rohtuneet huulet nokkospuskaan, minun huuleni
jolloin maailma heitti
keitti
ja aamulla päässä soi pari anteeksiannettua lausetta
jotka totesivat minun välillä vihaavan parasta ystävääni
jonka huoneen seinät on vuorattu ruusunlehdillä
minä olen pieni tippi
jonka isäsi antoi hyvin palvelleelle tarjoilijalle rodoksella kesällä -91
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
rakastan kirjoituksianne.
VastaaPoistatätä.
kiitos suloinen !
VastaaPoistaompas kirjoitustyylisi kiva !
VastaaPoistawau, hei apua. käsittämätöntä ja outoa, en ymmärrä ja samalla olen ja löydän. mitä? en tiedä, en ymmärrä ja samalla osaan ja näen.
VastaaPoistaupeeta.