torstai 24. kesäkuuta 2010

uskotko

Yön painostavassa syleilyssä vintillä minä en näe mitään tuijotettuani peiton alla kymmeniä minuutteja kännykän näyttöä
toivoen toivoen että sinne sujahtaisi pieni ystävällinen viesti, suukko jälkijunassa

minä nostan kytkintä ja näen en-mitään
minä suljen silmät uudelleen enkä vieläkään näe
minulla on kuuma ja oranssinpunainen huopa takertuu nihkeisiin reisiini
minä näppäilen tyhjään näyttöön RAVISTA MINUA koska pelkään liikaa ettet ole niitä miehiä
minä poltan sulakkeet ja päätän pakastaa nämä siniset patjat sitten kun en enää kuole


-Kun mun mielessä on sellanen MUSTA kohta se saa katkonaisesti sanottu ja sen silmäluomille levitetty väri laajentaa reviirinsä poskien korkeimmalle kohdalle
-Mitä jos nyt vaan rauhotuttaisiin, toinen tokaisee varmana siitä, ettei itkeminen ole hyväksi
-Kerran vuodessa linnunradalla se törmää siihen MUSTAAN ja sitten käy näin, se niiskuttaa ja pyyhkii kyyneleet äkkiä paidanhelmaan

Tämä taitaa olla teidän visionne aiheesta Surullinen kissansilmä mutta mitä jos laajentaisitte hieman mieltänne
Ehkä olen hieman höperö
Ehei, olette vain erilainen

läpihalauksen jälkeen minulla on raiskattu olo
kietoudun uudelleen ja vaikka se sanoo että MUSTA on minua varten, ota tämä puukko niin ravistan sinua toden teolla
minkä jälkeen voit ottaa lämpimän suihkun kyynelkanavissani jos olen yhtään kelpo

Ja niin tälle maailmalle sattui kaikenlaista, se pyöri pyörimistään kunnes oksensi pahoinvoiden ja sitten se voi pahoin pelkäsi toivoi olisiko näin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti