kirkas ja väkevä ovat olleen hankalasti vastakkain
hankautuneet yhteen ja puristaneet ohimoista
miksi nauran, vaikka selkäni takana tulitikku polttaa pian
tutulla selällä kiemurrelleet kynnet
ja tuuli tukahduttaa metsän takanani harmaanruskeaksi, painaa varvut kasaan
haluan vain avata avaruuden, antaa hapen virrata liekkeihin,
heittää ne saatanan hampaat nuotioon ja ruoskia paljasta päänahkaa
kepein sydämin
hukata kesän tuuleen ja
päästää suun vaahtoamaan ja hukkua itseeni
tarvitsen viestejä
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti