näinä lumisina aikoina en ole yrittänyt olla mitään.
olen pessyt hiukseni vanhalla tunkkaisella hajuvedellä ja lukenut kaksikymmentä vuotta vanhoja naistenlehtiä,
olen lakannut silmäripseni hopeanharmaiksi ja ottanut vastaan suuria järkäleitä
jotain hyvin kylmää ja painavaa
ollut ihan viime vuosituhannelta tai jostain enkä tiedä miksi
kiidän kostealla asfaltilla, sade on huijannut luistimet jalkaani
terä itkee vasten kiveä, raastan itseäni väkisin kohti jotain en mitään enkä tiedä miksi
ja sitten
nokian kolmekolmekymppejä alkaa sataa
väkinäisesti hymyillen kohoaviin lumikinoksiin tienvarrella,
puhelimet hukuttavat hangen tummansiniseen muoviin, alkavat väristä toisiaan vasten sulattaen uudessa sadasosasekunnissa tuon vaalean neitsyen, kolisten lopulta vasten toistensa heikkoja kuoria
tummansinisinä ja heikkoina ja tuttuina,
ehkä olen palannut tärkeän äärelle
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti