pimiömusiikkia

kultainen ruusupuutarha ei tuoksunut millekään.
koristeelliset posliinikupit hauraine korvineen eivät olleet päässeet kenenkään huulille ikuisuuteen
valokuvat elivät hänen unissaan seepiansävyisinä, alastomina
hänen sormenpäänsä ikävöivät niiden vakavakatseisen sankarin sähköstä väräjävää ihonpintaa


Portaikossa hänen lasikenkänsä eivät
enää kestäneet
sirpaleet puhkaisivat hitaasti
jalkapohjan tiheän kalvon
kyyneleet alkoivat tirskahdella poskipäille,
hän havahtui häpeään
hän oli yksin ja hylätty, hänen harmaa sydämensä vieri alas katukivetykselle























http://weheartit.com

kohtaaminen

victoria
huusin sinua välkehtivään yöhön, mutta sana huuhtoutui aallokkoon mitättömänä
ylläni oli sinun vaatteesi, harmaat, nukkaiset, tuntui typerältä
olin seisonut jo ainakin viidettoista liikennevalot ja autot rullasivat ohitseni korostetun hitaasti
katseiden maku oli karvas ja välttelevä,
kuiskaus
inhimillinen, sen siitä saa kun astuu ulos,
ei se ole enää sallittua

heathcliff
tiesin, että olit unessa
niin, ainoilla mailla, jonne et ollut minua päästänyt

minulla oli kirkkaimmat pellot, jykevimmät seilorit takanani
tämä väsymys oli sitä, jonka suu kuivahtaa ja silmät rutistuu
ja tuoksu houkuttelee ottamaan

heathcliff

jokin aurasi mua kovin ottein sisältä
vasta aamyön tunteina tajusi ripotella soran jäiselle kujalle

minä olen
kuollut tammivanhus käsivarsillasi
auringonnousun punavalossa
makaan jäykkänä ja arvokkaana, kumarrun ja kosketan harmailla huulillani hennon nukan peittämää korvanlehteäsi
kuiskaan