jokin aurasi mua kovin ottein sisältä
vasta aamyön tunteina tajusi ripotella soran jäiselle kujalle
minä olen
kuollut tammivanhus käsivarsillasi
auringonnousun punavalossa
makaan jäykkänä ja arvokkaana, kumarrun ja kosketan harmailla huulillani hennon nukan peittämää korvanlehteäsi
kuiskaan
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti