kohtaaminen

victoria
huusin sinua välkehtivään yöhön, mutta sana huuhtoutui aallokkoon mitättömänä
ylläni oli sinun vaatteesi, harmaat, nukkaiset, tuntui typerältä
olin seisonut jo ainakin viidettoista liikennevalot ja autot rullasivat ohitseni korostetun hitaasti
katseiden maku oli karvas ja välttelevä,
kuiskaus
inhimillinen, sen siitä saa kun astuu ulos,
ei se ole enää sallittua

heathcliff
tiesin, että olit unessa
niin, ainoilla mailla, jonne et ollut minua päästänyt

minulla oli kirkkaimmat pellot, jykevimmät seilorit takanani
tämä väsymys oli sitä, jonka suu kuivahtaa ja silmät rutistuu
ja tuoksu houkuttelee ottamaan