kaikki tapahtuu kursiivilla vuosia ja sitten joku minussa kääntää sen kursiivin väärään suuntaan ja nukun vaikka ei väsytä ja kun väsyttää, en nuku ja kaikkien äänet sekoittuu samaksi kun muistot on yhtä sakeaa lientä jonka ainesosia ei voi enää erottaa toisistaan, oon addiktoitunut ihan kaikkeen eikä pienet violetit yksinkertaiset asiat anna mielenrauhaa

laitoin vaahtokarkin mikroon ja sulatin itseni sen sekaan, leikkasin tukan pienillä kynsisaksilla ja annoin tajunnan virrata viemäriin syljen mukana ja samalla kun sidoin sormesi sängynpäätyyn, kaduin ihan jokaista asiaa, kun minä en normaalisti ikinä kadu

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

voisin vielä tässä vauhtiin päästyäni toivoa, että ne tyypit, jotka postaustahdin hiipumisesta huolimatta vielä joskus tsekkailee meijän keijupölyisiä sivujamme, ilmottais ihanaisesta olemassaolostaan, että tajunnan öö... epähedelmät (eli mansikat!) jatkossa pulpahtelee tänne, eikä vaan sinne surullisen kuuluisaan pöytälaatikkoon (joka btw kihisee innostuksissaan, kun sillä on asiaa, jota ei oo päästetty ulos).

tuntuu hyvin erikoiselta kirjottaa jotain omana itsenäni. vielä tässä runon yhteydessä tälleen. sanokaa, jos pilaan tunnelman teidänkin mielestänne ja mun pitää poistaa tämä lisäteksti tästä. enivei, kommentiboksi on tuossa alhaalla. olen superiloinen ja superyllättynyt, jos joku vaivautuu! jee! sydänmiä!

vihaisena ei pitäis tehdä mitään

pakko kai turvautua luontokuvaukseen:

puuvillan ja untuvan seassa minä olen päiväni viettänyt, ja nälän yllättäessä kohdannut harmaanruskeat kasvoni, jonka tilasta varmaan kertoo aivan tarpeeksi se, etten näe eroa silmäpussien ja huulten sävyjen välillä

ja sitten inspiroitunut jostain niin kovasti, että tilaa ei jää kuin rakkaudelle - sellaiselle kuohuilevalle itserakkaudelle, joka ei oikeasti vie mihinkään, tukkii kaikki luomisprosessiin tarvittavat huokoset.

Pitkässä ajassa asioista on tullut kovin fyysisiä

Lankut jalkojeni alla ovat saaneet värinsä villasukkieni kuluneista pohjista. minä olen kävellyt ympyrää odottaen putoilevia lentokoneenosia , vingun

osaamatta laittaa sanoja sinne, minne ne kuuluisivat - hukutan ne olkapäillesi, hartioillesi, huonoimpina päivinä sukellan pää edellä kainaloosi ja peitän kasvot pahalta maailmalta, koska tiedän, mitä silloin teet:

Kiedot käsivartesi ympärilleni, silität hiuksiani ja jos en inahdakaan, pyöräytät minut ympäri ja kysyt syvällä äänellä

Mikä hätänä

Ja siihen minä aina sulan ja olen säälittävä

Ja nostan pääni

havaitsen: minussa virtaa estrogeeni

tunnen harmistuvani ja vaihdan housuihin

ja ajattelen sitä miestä, jonka esiliina oli väärän värinen

sillon harmittaa, kun kävelen jostain tapahtumista äärettömän raivon vallassa kadulla, eikä sitä vihaa saa purkaa mihinkään

ja tekis mieli juosta päin puuta tai jotain tehdä, kaivautua asfaltista pohjalle

nii sillon harmittaa ettei vaan kykene

kuva: weheartit.com

teekupissa ui keijuja

ruskea ja karvas kieleni liikkuu kaarnalla, tuulee

minulla on siivet

toivo jotain !

Lisään sitten yöllä hilettä kahvinpurujesi sekaan niin että saisin sinut ilostumaan ja

iltasaduksi kertoisin miten tuuli muuttuu runoiksi sun hiuksilla

ja sitten vaahtopäinä, kiemurrellen ne alkavat hipoa pilviä

messias

unessa nainen rämpii sademetsässä

häämekossaan

hänen huntuaan kiskovat kolibrit ja hän pelkää paljastuvansa

tahrattomana hän nousee aamu-unen kyllästämistä silkkilakanoistaan

kietoo burgundinpunaisen mohairneuleen alastoman vartalonsa peitoksi.

nainen astuu ulos

ja suolainen tuuli ottaa hänet lempein käsivarsin syleilyynsä

sataman kohinassa

puuterintuoksuisena

hän askeltaa rytmikkäästi, ylväänä

hänellä on määränpää, punatut huulet

mutta hänen sisällään tuuli on tummaa

meri kuohuaa hänen keuhkoissaan

ja hänen sakeat vaahtopäänsä hyydyttävät veren nilkkoihin

ja pohjan keltaiset kukat avaavat nuppunsa

valuttaakseen

universumin mustan mahlan

hänen käsilaukkunsa silkkivuorelle

metamorfoosi

harmaa sade hioo karhean ihoni

rosoisesta silkkiseksi

alusvaatteeni olivat vaaleanpunaiset, mutta astuessani sisään tiedän

että ihoni on päässyt niistä lävitse

heitän kengät pöydälle ja liu'utan mekon nilkkoihin,

poistan korvarenkaat, pyyhkäisen levinneet ripsivärit silmien alta vähän liian huolimattomalla liikkeellä

asetun makaamaan kivilattialle, seinäkello tikittää

hengästyneen rintakehäni tahdissa

et ole kotona, et ole huolehtimassa minua lämpimään suihkuun

ja kun minä en osaa tulla yksin kotiin,

minä vain päädyn makaamaan lattialle kylmissäni osaamatta auttaa itseäni

ja minä vain

haaveilen typerästi

linimenttipurkkiin sukeltamisesta ja

ikuisesta

kellunnasta

--------------------------------------------------------------------------------------

toivehelmien seasta minä herään,

oja on kostea ja olen pienempi

kuin eilen

minulle on

kasvanut häntä

ryömin poispäin sadoista tuijottavista mulkosilmistä, ja vaikka

lapset katkaisivat jalkani keltaisella hiekkalapiolla, eturuumis liikkuu yhä moitteettomasti

luulivat kai, että kidun, en kitunut

lähdin nopeasti

viesti

Hän heittää päänsä taaksepäin niin, että luut hänen rintakehässään melkein läpäisevät niitä peittävät kuulaanvalkean ihon, jonka alla kylmän siniset verisuonet tanssivat vahvoina ja elinvoimaisina.
Hän vetää henkeä kaksi kertaa sisään, kuin kerätäkseen rohkeutta. Uloshengityksellä hänen rintakehästään puhkeaa kaksi lasta, hiljaisina ja vakavina
He katsovat minuun ja aukaisevat suunsa - -

ihmiskasvi

minä olen menossa kohti lopputekstejä, jotka virtaa mun versovien kasvojen yli kun pesen hampaita vessan kulahtaneessa valossa.
Minä värähdän ja silmiin nousee vesi hammastahna on hapanta ja jäätävää
Ajattelen
Että kun purskuttaa
Niin jos olet repinyt mun ikenet haavoille niin niitä kirvelee.

kaikki mikä kasvaa kohoaa kohti valoa, tunkee oksansa auringon kiinteän lihan lävitse

elämänhalua, virtaava ihmislähde
sun rintakehä jonka pinnalla juoksuttaa etusormea ja silmät joita palvoa joihin kaataa kuumaa kinuskia.


Valun sun käsivarsilta peiton alle, en jaksa hengittää,
Unissa ryömin työmaalla
selkäranka kiharalla
sinä olet kylvänyt mun nikamavälilevyihin hedelmiä, jotka on vahvempia kuin minä:
sitä mukaa kun ne versoo
ja suurenee
minä taivun kaarelle ja lopulta
olen kumara ja väkevästi onnellinen

suurta ja todellista

Yöllä ajattelin:
Haluan olla himosta elämään kiiltävää nahkaa
Jääpallojen sateessa, olla hilettä
Olla hilettä jalkapohjissa ja nousta ilmaan

Viileinä kesäöinä haluan huutaa sun kanssa tahdissa ja keinua
laudalla
Apeina talviaamuina jättää tulematta, huutaa
Iskeä kiviä vastaantulevan lapsen kasvoille
Purra haava jonkun reiteen ja itkeä siitä erittyvien nesteiden sekaan anteeksipyyntö,
Potkaista konepeltiä paljain jaloin, raapia kolhiintuneita liitutauluja
Elää kutsuhuutojen sanelemana ja harmaantua käkättäen

Kiljua olla mukana kulkea sapelein hampain viiksiä silitellen, purra ihmisten neniä sivusuunnasta
Ohjata bussia
Ottaa vastaan potilaita valeasuun pukeutuneena ja
puhkaista jonkun ohimot