naarmu

yö alkaa itkettää
ja turhaudun, kaikki näkevät mitä teen

minulla on nälkä, kuin olisin mehiläisen kuivunut hunajakenno
räksähtelevän atooppinen ja toisten huulia vailla

nilkoissa roikkuva painavanharmaa maakotka
joka manauksen arvoinen, ohut niska joka giljotiinille
tatuoitu nilkka tarantellalle,
hiipimispuu.

makaan puhtaassa paskassa leoparditapettiseinien välissä,
tykkään susta ja haluan

Ei voi olla totta

Täältä löydät lisää aiheesta villasukka.

Itsetuhotuotteista tänään -50% alennus !
Mm. hirtto silmukka leipä veitsi raastin rauta

Tänään on viimeinen kerta kun halaat minua,
sitä ennen voit lausua viimeisiä sanoja ja itkeä pari tarkkaan harkittua kyyneltä
Minä purkitan kahtena normaalipäivänä normaalia itseäni
vihreään lasiseen purkkiin jonka kylkeen on kaiverrettu
tämä on minä, nuuskaise kerran elämässä ja pidä matalaa profiilia

Vietetään yhdessä viimeinen ehtoollinen ja sen jälkeen alan liito-oravaksi

Viisaat vievät?

Koko yön olin piileskellyt hiuslakkapullossa, toivoen että joku suihkauttaisi minut ulos hienojakoisena ja hyödyllisenä ja hyväntuoksuisena. Vaan ei.

Aamuisen kadun yli juoksi ehkä komein näkemäni mies. Se heilutti kättään ja sen suu levisi virneeseen (pieni hymykuoppa vasemmassa poskessa). Haalea kaulahuivi kaulassaan se juoksi minua vastaan. Minä hidastin vauhtia askel askeleelta. Yhtäkkiä käännyin ympäri ja juoksin niin lujaa kuin kenkäni vain liikkuivat eteenpäin. Jatkoin juoksemista vaikka punainen auto töytäisi minua.

Terveyskeskuksen takana pysähdyin pyyhkimään silmäkulmiani.
Ilmassa oli sateen herättämien kasvien uninen tuoksu
Ihmisen maku suussani velloen kaivoin taskupeilin esiin ja säikähdin hieman:
Hiukset olivat liimautuneet hikisinä otsaan, posket punoittivat ja silmät olivat niin kosteat että ripsiväri tuntui liimautuvan poskiin joka räpäytyksellä.
Asfaltti oli kostea enkä ihan tiennyt mihin olin matkalla. Koko ajan oli ollut määrä mennä jonnekin, mutta nyt en enää jaksanut vaivautua.
Jatkoin tietä pitkin sen verran, että nilkat tuntuivat taittuvan. Tienlaidalla kahlasin ylikasvaneissa rikkaruohoissa pitkälle metsikköön ja istuin kostealle mättäälle. Tunsin luonnon hitaasti pyrkivän iholle, joka puolelle,
päätin antautua ja heittäydyin selälleni.
En enää hahmottanut aikaa, olin pikku hiljaa jo aivan märkä selkää ja niska myöten. Vierelläni seisovat puut näyttivät uhkaavan jykeviltä
ja minä olin kivikova ja raskas kuin fossiili, satatonninen raivolla latautunut eläin,
heiveröityneen vangin niskaa painava rautariipus


Siihen päätin kuolla

joskus myöhemmin.

Kaikki muistot palavat

Maailma on sivuelementti näinä aikoina:

meidän kaikki muistot palavat auringonvalossa
ei voi kukaan heittää pois maailmankartalta koska
jokainen aamu on uusi mahdollisuus ja kaurapuuro on terveellistä
viimeiset hetket voivat olla sinulla hänellä minulla

minä tiedän itsemurhareseptin,
sitä voi käyttää jos on kyllästynyt käyttämään kasvojen lihaksia hymyilyyn
tai jos onnellisuus on enää kaukainen käsite
jos muiden lista hyvistä asioista on yli puolet omasi mittainen

kaikki ongelmat ratkeaa kunhan niitä katsoo tarpeeksi kaukaa
- ehkä pilvien päältä

more than part of me

Mm, what do you say?
Mm, that you only meant well? Well of course you did
Mm, what do you say?
Mm, that it's all for the best, of course it is

Imogen Heap - Hide and seek

Siluetti

viileästä väristen
hengitän huoneen
sinistä hämärää

harso kohoilee kasvojeni yllä
unisten perhosteni sinnikkyyttä kädestä pidellen

katson peiliin, pursuan siitä ylitse
ja huomaan, että se on joku toinen joka minut on
näin
täydeksi puhaltanut

Seinään on kirjoitettu:

Homeostasiaa pidettävä yllä

Huhtikuu. Kaula parempi, sääret melkein kunnossa, oikea silmä ulkoneva. Nyt Drosera 200, yliannostus.
- Ehkä emme ole miettineet tätä aivan loppuun
- Mansikkamehu on läpikuultavaa, oli astia tumma tai vaalea...
- Siinä tapauksessa otan vielä yhden
- Tuo ämpäri
Tänä aamuna minulla oli kahdeksantoista tyhjää lastensänkyä. He istuivat portailla rivissä, asujen sävyt kiersivät väriasteikon.
-Olisitteko ystävällisiä ja liikkuisitte sympatiakehän toiselle puolelle
On niin mielen harmoniaa kuormittavaa, kun 18 lasta istuu ja hymyilee. Joka toinen pyörätuolissa. Jokaisen asuun sopiva kipsi, side tai silmälappu saa kehossa veret virtaamaan.
Sydämen hermoimpulssit liian nopeita. Lisättävä Diaseptyliä jokaisen vereen 200mg. Ehkäistävä mahdolliset tunteenpurkaukset.
-Ottakaa siili kiinni, viekää sen piikit sinne
-Anteeksi, voisitteko lakata murjottamasta ja kaapata tuon siilin
-Ai ennen kuin se hyppää laiturilta mereen?
-Ennen kuin se tuikkaa verinäytteenottoputken silmäkuoppaansa

Harmaina päivinä huomasin elämän kallistuneen hieman vasemmalle, oikean korvani olevan tukossa ja kaiken lisäksi
-voi vietävä, kerro
eräänä tiistaina kauko-ohjasin yhdeksän lasta pyörätuoleissaan mereen Oulun torinrannassa...
1968 potilaalta leikattiin kiniiniruiskeiden jäljiltä syntyneet nystyrät, joihin oli alkanut muodostua paiseita.
Pahinta on, että yhdellä heistä oli nimi. Hänen maantiepölyn tukehduttamat hiuksensa olivat aina leteillä, ja ennen uppoamistaan hän huusi omaa nimeään niin, että merenelävät kituivat

mutta se nimi tukahtui suolaiseen porinaan.

Aamulla kun heräsin omasta ihanasta kaappikellostani,
-ai, en tiennyt sinun olevan sairas
huomasin pääni huutavan hallelujaa ja toivoin saavani veren vuotamaan ehkä myös tänä päivänä. Olen harvinaislaatuinen raha, sellainen jota kaikki keräävät.
-Oi, ja sinä olet niin vahva.
Tiedän. Olen kupoleiden kuningas, kankaitten kuningatar mutta ääni se vain kipinöi päässä. Se yksi nimi, vaikka meri on jäässä.
-Mitä sille henkilölle kuuluu?
No se on kuollut.

Seitsämän litraa morfiinia vereni tilalle, kiitos.