Joku on tuonut tänne minua.
Se limenvihreä vihko,
joka täyttyi melkein kokonaan Hailuodossa pienenä
Puhelinkoppisatuja.
Kaikki askeleet alakerrassa alhaalla
järisyttävät koko rakennusta, täällä sen vasta kuulee.
Jos liikahtaisin,
kaikki voisi romahtaa.
Jos liikahdan.
Upponalle on pettänyt minut.
En liikahda.
Haalistunut piparkakunruskea seinä nojaa minuun.
tunnen menneen tuijotuksen niskassa
Kaikki barbiet huutavat:
''Ylimielinen! Käpristynyt ! Aikuinen!''
Suhahdan hampaidenraosta niin lujaa kuin pystyn: ''Antakaa jo olla!''Ojennan kättäni pölyn peittämää mollamaijaa
kohti
Sen syyttävä katse tunkeutuu syvälle
ja voittaa tämän pelin, suljen sen silmät.
Rappukäytävä kolisee
Aika sulkea aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti