satiinilakana on pakkomielle.
jakaminen on yhtäkkiä kauhean pyhää:
jos säännöt ovat realistiset, minä en tunne rakkautta, tahdon jakaa
vain itsepäisen palvonnan ja kirpeät sirisilmäaamut
sinä raavit paperin luokitteluillasi.
vedät ihoni sivuun
ja minä sydän kurkussa heittäydyn vasten seinää
nyökkäillen
minä toiveikas
riippuva ruumis
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti