ja minä olen huurretta ja laskeudun hänen hiuksilleen
hyväilen hiljaa hänen arkaa otsaansa, jonka ihon alla tiedän asuvan hiljentyneitä sieluja
vaikka tänään minulla on valta,
en minä paljoa tiedä
ihmiset
kaduilla, sielut autiot ja ränsistyneet, vuosista tummuneet
he ovat keitä tahansa, heitä
mutta minulla on hänet
ja yön valahtaessa yli kuusten latvojen
minä hautaan hänet samettiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti