1998

Olen asetellut lakanoita kaikkien seinäkellojen päälle,
tarvittaessa katkonut viisarit .
Sinä olet siili ja odotan sinun särkyvän
vaikka sulla on ne piikit

Kun sun pää painuu polviin
ei onnea kai jaeta kaikille
Susta valuu kyyneleitä, kaikkialta
kämmenistä ja selästä
-Sun selässä kuuluis olla siivet
Enkä välitä vaikka sininen lakka lohkeilee mun pohkeesta
Kun sulla on mun maailma jonka taisit luoda
Vaikka olihan se jo ennen sua
Kun kaikki oli vielä harmaata timantinkovaa.

Painan pääni sun polviin myös ja meidän hiukset sekoittuu
ja alkavat aaltoilla mustaruskeana merenä
ja kaikki vesi ja suola mikä meissä aina on muhinut
- annamme sen valua !
Sitten kipristymme toisiimme vielä vähän tiukemmin ja annamme maailman olla:
polvien kastua
hiusmeren vaahdota
ripsien kostua
vuosien kulua

Ja kun olet kaikkesi vuotanut ulos
käärin sinut siniseen Nalle Puh- pyyhkeeseen ja suojelen
ja olen kivinen muuri, soturi sinulle, suojelen.