Kerro indefiniittipronomeina minulle sinun elämäntarinasi, ettei minun tarvitse enää kuvitella kaiken tapahtuvan sellaisten ihmisten maailmassa, jossa:

kaulahuivit on vaaleanpunaruudullisia ja burberryn, käsilaukku ainakin prada ja legginsit ginasta kiiltävää kangasta, hiukset kuten kuuluukin ja meikki kohdillaan, maybelline
vaikka itse olen täynnä puolukoita ja tein aamulla viittä eri kahvia enkä juonut yhtään niistä sillä arvostan glamourista
ja koska olen anybody anytime somewhere no one please, tee minusta hedelmämix ja verismoothie äläkä vain läikytä nilkkureilleni (mokkanahkaa) enkä tykkää niistä ihmisistä koska jotenkin heillä ei ole mitään ja jäljellä silti kaikki
koska huoneessa on sopivasti pinkkiä ja glitteriä ja vaaleanpunaista ja suloista ja poikaystävä joka on oikeesti not ja any, ei every niinkuin voisi ja kaikkien sanojen pitää kuulostaa hienoilta ja kiekaista vähän ja olla sopivasti pitschi niinkuin ne sanoo ja katsoa mtv:tä ja tanssia vähän, ja kun oikein harmittaa niin romahtaa sänkyyn, poikaystävä tuo sitten lämmintä kaakaota ja suklaapiirakan 
ja kun ei kukaan ole oikeasti sellainen vaan ihan niinkuin muutkinja kun et ole everything, en ehkä tarvitse sinua korkeintaan pitämään imagoa yllä sillä minulla todellakin on sellainenolen pinkkiä ja kynsiä, pitkiä kynsiä ja minulla on poikaystävä joka tuo vain teetä ei kaakaota kun minä olen oikeasti vain ihminen ja myös minä lihon
minua ei jaksa suututtaa muut kaltaiseni koska me ollaan liitto
me ei olla koskaan yksin koska meillä on toisemme ja me ollaan aina vaan kännykkäsoiton päässä aina tavoitettavissa kunhan kaikki muistaa pitää äänet päällä
jos vaikka tulee joku hätä eikä ole sänkyä mihin kaatua