victoria

kirkas ja väkevä ovat olleen hankalasti vastakkain
hankautuneet yhteen ja puristaneet ohimoista

miksi nauran, vaikka selkäni takana tulitikku polttaa pian
tutulla selällä kiemurrelleet kynnet
ja tuuli tukahduttaa metsän takanani harmaanruskeaksi, painaa varvut kasaan

haluan vain avata avaruuden, antaa hapen virrata liekkeihin,
heittää ne saatanan hampaat nuotioon ja ruoskia paljasta päänahkaa
kepein sydämin
hukata kesän tuuleen ja
päästää suun vaahtoamaan ja hukkua itseeni

tarvitsen viestejä

nokia tune

näinä lumisina aikoina en ole yrittänyt olla mitään.
olen pessyt hiukseni vanhalla tunkkaisella hajuvedellä ja lukenut kaksikymmentä vuotta vanhoja naistenlehtiä,
olen lakannut silmäripseni hopeanharmaiksi ja ottanut vastaan suuria järkäleitä
jotain hyvin kylmää ja painavaa
ollut ihan viime vuosituhannelta tai jostain enkä tiedä miksi

kiidän kostealla asfaltilla, sade on huijannut luistimet jalkaani
terä itkee vasten kiveä, raastan itseäni väkisin kohti jotain en mitään enkä tiedä miksi
ja sitten

nokian kolmekolmekymppejä alkaa sataa
väkinäisesti hymyillen kohoaviin lumikinoksiin tienvarrella,
puhelimet hukuttavat hangen tummansiniseen muoviin, alkavat väristä toisiaan vasten sulattaen uudessa sadasosasekunnissa tuon vaalean neitsyen, kolisten lopulta vasten toistensa heikkoja kuoria
tummansinisinä ja heikkoina ja tuttuina,
ehkä olen palannut tärkeän äärelle

Putosin korkealta

Tänä aamuna ei silmiä hivele pehmeän aamuinen aurinko
Äiti sanoo tämän päivän oleva ikimuistoinen
- lähdet sairaalaan
Koleat seinät muistuttavat minua keskitysleireistä
Seinän halkeamat iskevät minulle silmää
- Tyttö rakas olet tullut jäädäksesi

Putoan polvilleni, lattian halkeama suurenee ja minä syöksyn alas
En ehdi ottaa hymyä kasvoilleni, en painaa ylösnousevaa paitaa alaspäin
ja kaikki paljastuu

Yksi katkennut kylkiluu
Vereslihalla oleva sydän

Kaikken nähneet silmät

Äidin selkä katoaa (hän ei huomaa etten seuraa)
Kuiskaan huutaen sydämeni pohjasta
- Äiti, tapa minut

syvillä vesillä

Yö oli sateinen. Hän seisoi risteyksessä silmät kosteansinisinä loistaen keltainen sadehattu hiuksillaan,
punaiset kiharat liimautuneina kuulaalle otsalle
hänen hymynsä uiskenteli pitkin kasvoja, kurotellen poskipäille ja yläluomiin aiheuttaen valtaisia aaltoja siinä ja sydämessäni
hänen jalkateränsä osoittivat kevyesti sisäänpäin
ja minä halusin langeta niille jaloille niin kipeästi

että jäin paikoilleni toivoen, ettei hän ikinä sammu

peilisali

rinta rutussa
posket ummessa
minussa keltaiset heliumpallot nousevat liian nopeasti
painavaa retkeään tukkien
lopulta kurkkuni

kasvot aamukasteen hukuttamina
minä pamautan talosi siniharmaan
oven kiinni ja
räsähdän sen kanssa yhtä aikaa terassille
pakokauhuissaan ampiaislauma
pakenee,
minä nostan verisen mekkoni
ja iskeydyn vasten metsää

kaikki puut ovat ruumiisi kuvia

narraathan

istun valkoisten liinojen sisällä.
en uskalla hengittää.
tukehdun sinuun

lauantai kiirehtii ja minä
melkein ehdin jo ikävöidä kämmeniesi jälkiä raa'alla sydänlihaksellani

asettuessani viimeisen kerran leikkauspöydälle puristan
kylmin, matalin sormin
sinun niskaasi,
painat määrätietoisesti pääni alustalle ja suhiset sisuksiini
tämä ei ole ohitse kulta

Kolme ja puoli

Heräsin kolme ja puoli minuuttia ennen herätyskelloa. En koskaan laita sitä soimaan parillisin minuutein. Astuin yksi kaksi kolme askelta kunnes heräsin. Katsoin lattiaan (mikä ihme siihen pisaroi?) ja säpsähdin kuin kauris metsänlaidalla. Pieniä timantteja pitkin lattiaa. Aloin kerätä niitä kuin mielitautinen, äkkiä äkkiä kaikki pitää saada kiinni kukaan ei saa itsenäistyä!

Heräsin kolme ja puoli minuuttia sen jälkeen. Voi luoja, en minä voi lähteä! Revin junaliput kappaleiksi, kokosin palaset käteeni ja lähdin liuottamaan niistä musteen pois. Kumarruin vesilätäkön ylle, läiskäytin käteni kastematoja täynnä olevaan lammikkoon ja nielaisin kuravettä. Junalippu tuhottu.
Saavutin juuri itselleni vapaapäivän. Vapaan päivän tehdä vapaasti mitä haluan.
Sovin erittäin huonosti tähän muottiin, olen innoissani ihmisistä mutta kun tulee aika kohdata heidät.. tiedän kyllä nopeimman reitin päästä karkuun.

Minussa on 76% valmiina tähän
17% tukehduttamassa tyynyllä
7% jossain ihan muualla.

uskotko

Yön painostavassa syleilyssä vintillä minä en näe mitään tuijotettuani peiton alla kymmeniä minuutteja kännykän näyttöä
toivoen toivoen että sinne sujahtaisi pieni ystävällinen viesti, suukko jälkijunassa

minä nostan kytkintä ja näen en-mitään
minä suljen silmät uudelleen enkä vieläkään näe
minulla on kuuma ja oranssinpunainen huopa takertuu nihkeisiin reisiini
minä näppäilen tyhjään näyttöön RAVISTA MINUA koska pelkään liikaa ettet ole niitä miehiä
minä poltan sulakkeet ja päätän pakastaa nämä siniset patjat sitten kun en enää kuole


-Kun mun mielessä on sellanen MUSTA kohta se saa katkonaisesti sanottu ja sen silmäluomille levitetty väri laajentaa reviirinsä poskien korkeimmalle kohdalle
-Mitä jos nyt vaan rauhotuttaisiin, toinen tokaisee varmana siitä, ettei itkeminen ole hyväksi
-Kerran vuodessa linnunradalla se törmää siihen MUSTAAN ja sitten käy näin, se niiskuttaa ja pyyhkii kyyneleet äkkiä paidanhelmaan

Tämä taitaa olla teidän visionne aiheesta Surullinen kissansilmä mutta mitä jos laajentaisitte hieman mieltänne
Ehkä olen hieman höperö
Ehei, olette vain erilainen

läpihalauksen jälkeen minulla on raiskattu olo
kietoudun uudelleen ja vaikka se sanoo että MUSTA on minua varten, ota tämä puukko niin ravistan sinua toden teolla
minkä jälkeen voit ottaa lämpimän suihkun kyynelkanavissani jos olen yhtään kelpo

Ja niin tälle maailmalle sattui kaikenlaista, se pyöri pyörimistään kunnes oksensi pahoinvoiden ja sitten se voi pahoin pelkäsi toivoi olisiko näin