Televisio laulaa minulle
kuva särisee. Olen manuaalinen.
Nykyään kaikki ovat siirtyneet
digiaikaan. Minä en.
Tupakan ja hattaran tuoksu
liihottelee olohuoneessani,
sytytän suitsukkeet
työnnän muistot kirjopesuun.
on surullista, ettei äitini opettanut minua käyttämään
pesukonetta
olen kyllä ostanut sen, mutta siellä se seisoo
käyttämättömänä kylpyhuoneen nurkassa
toisinaan tervehdin sitä; eihän ketään silti sovi täysin unohtaa
vaikka tarpeeton olisikin
käyn ostamassa hattaraa lähikaupasta
menen kotiini herkuttelemaan, mutten jaksa syödä kaikkea
hattarapurkin pohjalle jää kerros ikävää
johon tumppaan tupakkani.
kadun tätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti