Aurinko paistoi pilvien lomasta, tuuli sekoitti ihmisten hiukset ja kenties heidän unelmansakin. Ainakin minun unelmani.
Tiedäthän, miten hurrikaani voi tuhota taloja, viedä ihmisiä mukanaan ja saada aikaan paljon tuhoa? Se katse. Sinun katseesi ihmisten välistä, suuressa hälinässä, keskellä kaupunkia.
En ole varma, iskitkö silmää minulle vai vieressäni istuneelle 80-vuotiaalle mummolle. Kenties oletkin viehättynyt vanhemmista naisista? Haluat, että he kuolevat rakastellessanne. Haluat heidän viimeisen henkäyksensä tulevan yhtä aikaa orgasmisi kanssa. Aah, mikä täyttymys, eikös?
Olet hieman sairas, ajattelin. Rakastua nyt itseään ainakin 60 vuotta vanhempaan naiseen.
Lähdit kävelemään luokseni. Pitkät hiuksesi liehuivat rytmikkäästi hartioittesi takana vasen oikea vasen oikea, tummat aurinkolasisi tuijottivat kiinteästi minuun.
‘’Mun tyttöseni ! Mitä äijä?’’, heitit letkeästi.
‘’Mitäs tässä, nätti päivä eiks jeh.’’, vastasin mummoa pälyillen. Tämä oli ottanut raukean asennon elämäänähneet kasvonsa aurinkoa päin. Ajattelin mummoa rakastelemassa edesmenneen ukin kanssa. Kalkkunankaulan lörppö iho heiluu tahdissa... Ei näin, pois, mieli !
‘’Mun vihreet silmät lumoo sut Alisa’’, totesit yhtäkkiä.
Mitä. Mitä?
‘’Hahahahahahaha, haha’’. Epätoivoista hämmennyksen peittämistä. Minua rakastutti.
Aurinko mietti meren takana minne mennä seuraavaksi. Tuuli tuntui repivän hiuksiani jonnekin preerialle saakka. Nyt jotain älykästä.
Tuijotit minua tiiviisti määrätietoinen ilme sulautuneena kasvoillesi.
“Tiesitkö, että valaiden keskimääräinen ikä on noin 100 vuotta?”, kysyin ja samalla kaduin kysymystä. Ketä kiinnostaa valaiden ikä?! Ei ainakaan minua, kun seisot edessäni ja kiinnität kaiken huomiosi minuun. Vai sittenkin vieressäni olevaan mummoon? Taidan olla hieman vainoharhainen. Pieni mieleni tekee minulle taas kepposia.
Hymyilit minulle, sinulla oli valta minusta. Jos olisit käskenyt, olisin vaikka nuollut kovettuneet jalkapohjasi ja karvaiset jalkasi.
Nimittäin kun menimme asunnollesi, tapahtui jotain mistä olin pitkää unelmoinut mutta joka näin jälkeenpäin ei ollutkaan niin hienoa.
Harrastimme seksiä. Rakastelimme. Panimme. Nussimme.
Sillä hetkellä eivät enkelit laulaneet, ruusun terälehtiä ei ollut sängylläsi joka oli petaamaton.
Ja erityisen karvaiset jalkasi kiinnittivät huomioni. Miten olinkaan aina ajatellut sinun olevan täydellinen? Olet karvaisin mies jonka olen eläissäni nähnyt.
En pidä karvoista.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti