"onni on olla rakkaansa sylissä"
paskat, ajatteli anu
miten kukaan voi nauttia siitä tunteesta, kun rakastaa?
ehkä kaikki rakastavaiset unohtavat miten muuttuvat samalla haavoittuvaisiksi.
se on pelottavaa.
kun rakastat jotakuta, riistät sydämesi kylmänrauhallisesti rinnastasi.
annat sen toiselle, joka heittelee sitä miten haluaa, kopittelee kuin palloa.
ilmalennossa sun kulkua estää painovoima, ilmavirta
ja kimalaiset, mutta onneksi sydän on raskainta metallia ikinä.
tarpeeksi suruisana ja painavana se tuhoaa kaiken, mitä tiellensä osuu - häikäilemättä, tummat roistonlasit silmillään - purkaa näin patoutunutta aggressiotaan.
rakastettu tuhoutuu paineen alla, ja näin toteat, on parempi uskoa kuin luovuttaa.
joskus usko saattaa tipahtaa maahan. tunnet kovan iskun itsessäsi, tunnet kaiken mitä sydämmellesi tehdään; toinen nostaa sen maasta, pyyhkii hellävaroen ja lupaa, että näin ei käy enää koskaan, annat anteeksi ja unohdat kärsimyksen.
ja kun Hän kyllästyy leikkimään sillä, Hän hylkää sydämesi
se ei ole enää minkään arvoinen.
vain sillä on merkitystä, että löytää uuden eikä itse jää tyhjäksi.
"kulta, mitä siitä, jos kaksi tähteä ei riitä ?
taivaalla on tuhannesti enemmän"
-----
Koskaan ei jää tyhjäksi.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti