vihreänharmaa saatana, tule ja korjaa kaikkeni, jätä raadot liejuun rakastelemaan ja anna riitasointujen särkeä sävelkorvien hiuslakkapullot, pyöritän sinua vaseliinissa, lupaan keittää rustoa ja piilottaa sinut poreammeeeseen, uni ei tule, näkkileipä on hukassa ja kolkko toppatakki rahisee pään alla - esiliinaan eivät mahdu ne kaikki itkevät pirut eivätkä punakyntiset harakat, haista dianan timantti, ole hyvä, korjaa kaikkeni !
keskellä katua
surukuun valossa
kutittelen sadetta, sinisiä pisaroita
jotka elokuun puita taivuttaa meidän ylle portiksi
joista me pois liuetaan
- niitä minne me joskus vielä palataan
yhdeltä yöllä, keskellä katua
kaaduttiin illalla keskelle satua
(VOI HYVÄ JUMALA MITEN PALJON TUNNEN TUSKAA NÄINÄ HOPEANKIRPEINÄ ÖINÄ, JOINA EN SAA PAINAA PÄÄTÄNI RINTAASI VASTEN JA KUUNNELLA JUMALAISTA SYKETTÄSI.)
torstai 31. joulukuuta 2009
maanantai 21. joulukuuta 2009
Ilmassa on muutosta
On jotenkin huvittavaa katsella taas
kun aurinko laahaa tähtiä perässään eikä näkökenttään ylety hunajaisenkosteat tulevaisuussaumat. Minä liotan kuumennettuun veteen yrttejä. Teen niin joka helvetin päivä. Sekoitan sisään lusikallisen ruotsalaista ruokosokeria ja tohveloin itseni koloon hakkaamaan näppäimistöä, limaisia sokeita kirjaimia ilman soluja. Onko se elämää, kun on puinen sydän ja tikut hiottu pois?
En elä ilman asenteita, minä leijun kivikovan kaikkeuden takana, eivätkä sormet ikinä ihan ylety.
Kahdeksalla jalallani neulon seitin sen ympärille, väistelen laavapurkauksia, haluan isona kuitenkin olla juuri tätä mitä juuri tässä.
Minä toivon kivisadetta, makeita palasia, jossain tässä lähellä
on jotain mitä koskettaa.
Astuessani ulos ovesta tunnen kylmän ilman viiltävän alusvaatteiden lävitse. Olen lähellä tarttua kahvaan, mutta silloin juuri on kaaduttava kun joku niin määrää ja
juuri silloin on käsky
sitoa hiukset päälaelle autonrenkaalla.
Valkoiset maissilastut sitovat taivaan kiinni maankamaraan. en usko talveen - sinuun.
---------------
Kerran kilpailin itseni kanssa. Minä voitin.
Sinä iltana katsoin itseäni peiliin ja sanoin HA. Sinä iltana olin vahingoniloinen itselleni, käänsin avainta lukossa ja pukeuduin valkoiseen mekkoon. Aloin pikkuhiljaa tuntea itseäni: vaikka omistan ehkä kaksitoista kampaa, harvoin jaksoin pahemmin niitä käyttää järkevästi.
Oli vihdoin viimein aikaa tuhlata aikaa seikkoihin, jotka alkavat jalkapohjista ja päättyvät luonnollisesti mahalaukkuun. Pikku hiljaa kaikesta oli muotoutunut elämäntapa, joku katkera hyttynen oli vain fossiilina sisäelimissä.
kun aurinko laahaa tähtiä perässään eikä näkökenttään ylety hunajaisenkosteat tulevaisuussaumat. Minä liotan kuumennettuun veteen yrttejä. Teen niin joka helvetin päivä. Sekoitan sisään lusikallisen ruotsalaista ruokosokeria ja tohveloin itseni koloon hakkaamaan näppäimistöä, limaisia sokeita kirjaimia ilman soluja. Onko se elämää, kun on puinen sydän ja tikut hiottu pois?
En elä ilman asenteita, minä leijun kivikovan kaikkeuden takana, eivätkä sormet ikinä ihan ylety.
Kahdeksalla jalallani neulon seitin sen ympärille, väistelen laavapurkauksia, haluan isona kuitenkin olla juuri tätä mitä juuri tässä.
Minä toivon kivisadetta, makeita palasia, jossain tässä lähellä
on jotain mitä koskettaa.
Astuessani ulos ovesta tunnen kylmän ilman viiltävän alusvaatteiden lävitse. Olen lähellä tarttua kahvaan, mutta silloin juuri on kaaduttava kun joku niin määrää ja
juuri silloin on käsky
sitoa hiukset päälaelle autonrenkaalla.
Valkoiset maissilastut sitovat taivaan kiinni maankamaraan. en usko talveen - sinuun.
---------------
Kerran kilpailin itseni kanssa. Minä voitin.
Sinä iltana katsoin itseäni peiliin ja sanoin HA. Sinä iltana olin vahingoniloinen itselleni, käänsin avainta lukossa ja pukeuduin valkoiseen mekkoon. Aloin pikkuhiljaa tuntea itseäni: vaikka omistan ehkä kaksitoista kampaa, harvoin jaksoin pahemmin niitä käyttää järkevästi.
Oli vihdoin viimein aikaa tuhlata aikaa seikkoihin, jotka alkavat jalkapohjista ja päättyvät luonnollisesti mahalaukkuun. Pikku hiljaa kaikesta oli muotoutunut elämäntapa, joku katkera hyttynen oli vain fossiilina sisäelimissä.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
joku blurras mun sukat
aika oli aina jossain
mulla oli rytmi selkärangassa kutittelemassa jo kolmatta
viikkoa
basso kolisti ytimiä
kierin ympäri tanssilattiaa diskopallojen seassa
kasvot kanelissa, sormet jauhoissa, uskoin tulevaan: seiniin, joihin ei törmätä vaan
seiniin, joista ponnistaa.
ihan järkyttävän rakastuneena.
kaikki RYTMIT, MELODIA,
sekoittaa maksan sisällä harmonian, voisin kuolla.
otsatukan alla joku naulaa olkapäistä seinään. iho kiristyy natisevan luun ja hilseilevän maalin välissä, vihreät lasersäteet täyttävät kaikki aukot, mua käsketään piirtämään seinälle kuvia, tuo joukko osoittelee ja tulkitsee, pyrkii mun sopukoihin
ja silloin vanilliinisokeritaivas on kaukana.
yhtäkkiä tulee se tuttu salama. avasit silmät, valot alkavat taas välkkyä ripsien päissä, impulssi,
iho. veri sen alla.
Pienenä loppui sadut siihen, kun herätään. Nykyään olen vähän pienempi taas, ja vaikka mun seinistä ponnistetaan
mulla on reisissä lihasta. Kaikki rytmit ja melodia on sun iiriksissä, voisin tehdä sen, mitä kaikki rakastuneet etsii mutteivät löydä.
mulla oli rytmi selkärangassa kutittelemassa jo kolmatta
viikkoa
basso kolisti ytimiä
kierin ympäri tanssilattiaa diskopallojen seassa
kasvot kanelissa, sormet jauhoissa, uskoin tulevaan: seiniin, joihin ei törmätä vaan
seiniin, joista ponnistaa.
ihan järkyttävän rakastuneena.
kaikki RYTMIT, MELODIA,
sekoittaa maksan sisällä harmonian, voisin kuolla.
otsatukan alla joku naulaa olkapäistä seinään. iho kiristyy natisevan luun ja hilseilevän maalin välissä, vihreät lasersäteet täyttävät kaikki aukot, mua käsketään piirtämään seinälle kuvia, tuo joukko osoittelee ja tulkitsee, pyrkii mun sopukoihin
ja silloin vanilliinisokeritaivas on kaukana.
yhtäkkiä tulee se tuttu salama. avasit silmät, valot alkavat taas välkkyä ripsien päissä, impulssi,
iho. veri sen alla.
Pienenä loppui sadut siihen, kun herätään. Nykyään olen vähän pienempi taas, ja vaikka mun seinistä ponnistetaan
mulla on reisissä lihasta. Kaikki rytmit ja melodia on sun iiriksissä, voisin tehdä sen, mitä kaikki rakastuneet etsii mutteivät löydä.
maanantai 14. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
jonkun harmailla vaskipuhallinhuulilla
Rakkaus on suuri punainen möykky.
Minä en jaksa kantaa sitä. Se vie voimat, en halua luopua mutta en voi muuta.
Sun sormenpäät oli sillä mun kuviolla, yhä.
Olin idiootti ja hiukset tulessa
Typerin tyttö pää karheassa posliinikulhossa.
ja pajupillien liehuessa revontulina
Ensimmäinen kiivas puhelu nauratti.
Olen silkkinen. Vie minut maan alle.
Kutittele, älä liian lujaa ; päästä irti ja pidä kiinni.
Vihaan lähes kaikkea
Vihaan lähes kaikkea.
Itseäni.
Aloin siivota huonettani. Keräsin ajatukset sängylle, kirjoituspöydälle, säkkituolin päälle.
Tartuin cd-levyn angstiseen kansilehteen, indiskan kuittiin ja ruotsin kieliopin kirjaan, piilotin ne kukalliseen vetolaatikkoon kuolleiden sanojen viereen.
Punertavissa sormenpäissäni tuntui kofeiini
halusin ampua jotakuta kalloon.
Siirsin kaiken tavaran pois maton päältä, makasin sen vasemalle reunalle ja kieritin maton ympärilleni.
Tässä sitä taas oltiin, turvassa. Ehkä. Minun sisälläni Pontius Pilatus huutaa:
Tee se.
Auringon alla kuhisi mehiläisiä. Aloin vuotaa:
Itseäni.
Aloin siivota huonettani. Keräsin ajatukset sängylle, kirjoituspöydälle, säkkituolin päälle.
Tartuin cd-levyn angstiseen kansilehteen, indiskan kuittiin ja ruotsin kieliopin kirjaan, piilotin ne kukalliseen vetolaatikkoon kuolleiden sanojen viereen.
Punertavissa sormenpäissäni tuntui kofeiini
halusin ampua jotakuta kalloon.
Siirsin kaiken tavaran pois maton päältä, makasin sen vasemalle reunalle ja kieritin maton ympärilleni.
Tässä sitä taas oltiin, turvassa. Ehkä. Minun sisälläni Pontius Pilatus huutaa:
Tee se.
Auringon alla kuhisi mehiläisiä. Aloin vuotaa:
Siirappiset silmäni, ajatukseni jotka eivät osaa pukea itseään sanoiksi,
siili sielussani, se nostaa piikkinsä pystyyn kun joku tulee tarpeeksi lähelle.
Vihaan lähes kaikkea.
Rakkautta.
Ilman sitä ei voi elää, niinpäniin, ja suklaa ei lihota. Typerä hymy ja uhrautuminen.
Kuka sitä oikeasti haluaa? Työntää itse veitsi sydämensä läpi, hymyillen ja vapaaehtoisesti.
Vihaan lähes kaikkea.
Synkkiä aamuja jälkeesi, iloisia aamuja kun olit tässä. Suloisia viestejä, kaakaota kermavaahdolla.
Helpompaa vihata kuin rakastaa.
Sylissäsi olisin ainakin joku vaan.
torstai 10. joulukuuta 2009
enemmän
Pakko myöntää - ei minusta ole sinua rakastamaan.
Ei riitä, että olen sinun - haluat enemmän.
Haluat kaiken,
aikani,
tunteet,
jokaisen hymyni,
siipeni joilla en edes vielä osaa lentää.
Pyydät liikaa.
Tahdot liikaa.
Ei riitä, että olen sinun - haluat enemmän.
Haluat kaiken,
aikani,
tunteet,
jokaisen hymyni,
siipeni joilla en edes vielä osaa lentää.
Pyydät liikaa.
Tahdot liikaa.
Ennen en voinut elää ilman sinua,
jokainen sekunti ilman sinua tuntui kamalalta.
Nyt en voi hengittää - perhosia ei enää ole ihollani.
Päästä minut irti etten menetä itseäni.
Ei riitä, että olen sinun - haluat enemmän
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
en suostu enää uskomaan ulottuvuuksiin, herra
En ehdi ehkä tanssia kauaa. Voisiko sinutkin ikuistaa?
Meri lainehtii kallion sisällä, auringonvalo heijastuu kiven kautta veteen smaragdinvihreänä. Tahdon sisään ajelehtimaan noiden neliömetrien alueelle, tahdon tuntea vapaata tietoisuutta siitä, että jaloilleen nousemisesta koituu aina välitön pökertyminen.
Olen pystyttänyt onkivapani luolan suulle. Se värähtää äänekkäästi, mikäli jokin suurempi häiriö on ovella, olen siis turvassa hetken.
Minulla ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Valkoiseen harsoon kietoutuneena makasin vedestä nousevalla tasanteella keskellä pientä maailmaani, tuota heikossa valossa välkehtivää pientä maailmaani.
Yksinäisyys ja keuhkojeni solut hyrisivät kuorossa. Kevyt endorfiiniaalto humahti tasaisin väliajoin lävitseni tajutessani, mitä oli, tuli olemaan ja oli ollut.
Meri lainehtii kallion sisällä, auringonvalo heijastuu kiven kautta veteen smaragdinvihreänä. Tahdon sisään ajelehtimaan noiden neliömetrien alueelle, tahdon tuntea vapaata tietoisuutta siitä, että jaloilleen nousemisesta koituu aina välitön pökertyminen.
Olen pystyttänyt onkivapani luolan suulle. Se värähtää äänekkäästi, mikäli jokin suurempi häiriö on ovella, olen siis turvassa hetken.
Minulla ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Valkoiseen harsoon kietoutuneena makasin vedestä nousevalla tasanteella keskellä pientä maailmaani, tuota heikossa valossa välkehtivää pientä maailmaani.
Yksinäisyys ja keuhkojeni solut hyrisivät kuorossa. Kevyt endorfiiniaalto humahti tasaisin väliajoin lävitseni tajutessani, mitä oli, tuli olemaan ja oli ollut.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Kuolet pian
Piikkilankaa kiristät kaulani ympärillä.
Aamut ilman sinua ovat helpotus,
tiesitkö sitä?
Tiikerin taas eilen vapautit.
Sinut se raateli, ympärilläsi on nyt verta
noin kuusi litraa. Kuolet pian.
Annan sinun luulla pitäväni tiikeristä.
Olen oikeasti siili-ihmisiä.
Tämä on sitä rakkautta,
piikkilankaa kiristäen sanot.
Rakkautta olisi myös päästää irti.
Piikkilanka kiristyy.
Aamut ilman sinua ovat helpotus,
tiesitkö sitä?
Tiikerin taas eilen vapautit.
Sinut se raateli, ympärilläsi on nyt verta
noin kuusi litraa. Kuolet pian.
Annan sinun luulla pitäväni tiikeristä.
Olen oikeasti siili-ihmisiä.
Tämä on sitä rakkautta,
piikkilankaa kiristäen sanot.
Rakkautta olisi myös päästää irti.
Piikkilanka kiristyy.
5. raide
Viini virtasi. Tänäkin iltana. Olinhan minä näiden juhlien sankari, keskipiste. Ei sankaria palvottu polvien takia, vaan siksi ettei hän ollut sen mahtavampi kuin reidet.
Istuit viereisessä pöydässä jonkun miehen sylissä, kikatellen orgastisesti
ja tunsin punaniskaefektin toteutuvan minussa. Tyypillinen suomalainen mies, äreä paskiainen, sehän minä olin. Vaikkei sinun maailmasi vienyt omaani eteenpäin, en silti ymmärrä miksi isoäitini kääntyi haudassaan. Sinisten silmien kirous, olisi hän sanonut viileän totisena.
Oolalaa, Havajillahan sitä tässä ollaan, ajattelimme kuin ryhmä muurahaisia siilien vatsassa.
Silloin olit minun kanssani, nenäkarvojasi myöten rakastuneena, ja nyt olet nyppinyt ne pois.
Kuin rakkauden.
Mutta Havaiji ja ne bikiniasuiset uimavalvojanköriläät,
okei, ne miellyttävät silmää. Skoolasimme siilien mahahapolla ja voi luoja sitä päihtyneiden määrää! Jos maailma olisi ollut tässä, emme me vittu sitä tienneet. Viini virtasi, sulassa sovussa mahahapon kanssa siilien ihokarvoista tehdyn sulatejuuston lailla.
Sinäkö olet se joka toi markkinoille tämän innovaation?!!! Vielä pari huutomerkkiä. Siilien mahahappo. Nainen, siilet ovat rauhoitettuja!
Tuo kuuma uimismies on selkäkarvoineen kuin sinun alapääsi. Lämmöllä muistelen nyt sitä baari-iltaa, eikä enää tuo toinen sinulle sylin tarjonnut mies häiritse,
huomenna tulen kaatamaan teidän päälle hautauurnallisen puhdasta, hapanta virtsaa.
Havaiji on kiva. Siellä minä saan miestä. Ja naista. Yhtäaikaa. Seksuaalisuus on yliarvostettua, konkreettisesti viimeisen tuomiopäivän juttu. Sen haju tunkee joka televisioruudusta, no matter where u are. Viini virtasi tänäkin iltana.
Kun kosto rahisi hampaiden välissä mukavasti kirskuen.
Istuit viereisessä pöydässä jonkun miehen sylissä, kikatellen orgastisesti
ja tunsin punaniskaefektin toteutuvan minussa. Tyypillinen suomalainen mies, äreä paskiainen, sehän minä olin. Vaikkei sinun maailmasi vienyt omaani eteenpäin, en silti ymmärrä miksi isoäitini kääntyi haudassaan. Sinisten silmien kirous, olisi hän sanonut viileän totisena.
Oolalaa, Havajillahan sitä tässä ollaan, ajattelimme kuin ryhmä muurahaisia siilien vatsassa.
Silloin olit minun kanssani, nenäkarvojasi myöten rakastuneena, ja nyt olet nyppinyt ne pois.
Kuin rakkauden.
Mutta Havaiji ja ne bikiniasuiset uimavalvojanköriläät,
okei, ne miellyttävät silmää. Skoolasimme siilien mahahapolla ja voi luoja sitä päihtyneiden määrää! Jos maailma olisi ollut tässä, emme me vittu sitä tienneet. Viini virtasi, sulassa sovussa mahahapon kanssa siilien ihokarvoista tehdyn sulatejuuston lailla.
Sinäkö olet se joka toi markkinoille tämän innovaation?!!! Vielä pari huutomerkkiä. Siilien mahahappo. Nainen, siilet ovat rauhoitettuja!
Tuo kuuma uimismies on selkäkarvoineen kuin sinun alapääsi. Lämmöllä muistelen nyt sitä baari-iltaa, eikä enää tuo toinen sinulle sylin tarjonnut mies häiritse,
huomenna tulen kaatamaan teidän päälle hautauurnallisen puhdasta, hapanta virtsaa.
Havaiji on kiva. Siellä minä saan miestä. Ja naista. Yhtäaikaa. Seksuaalisuus on yliarvostettua, konkreettisesti viimeisen tuomiopäivän juttu. Sen haju tunkee joka televisioruudusta, no matter where u are. Viini virtasi tänäkin iltana.
Kun kosto rahisi hampaiden välissä mukavasti kirskuen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)