Maailmanlopun ensimmäisen seikkailun luku

Joten nyt olisi hyvä, jos et enää veisi tätä pois koska olet kaikki se mitä pitääkin
Vien sinut jos et olekaan symmetrinen kaiken suhteen
Olenko oletko
onko kukaan
Ehkä vaihdan puhelimeni kuoret johonkin
kauniimpaan haluan olla miksen siis vain ole kuka saa olla se

Kun kuulen kaikkien kirjoituksen kun ne painaa lyijykynällä lujaa mun selkää
Otan vihreän vaaleanpunaisen oranssin ja leijun sumussa
Katsot minua rannalta käsin, käsinkosketeltava on mun rakkaus sua kohtaan
Sinä kun katsot mua silmilläs, saat mustan muuttumaan kauniiksi

Ja me ratsastettais leikkihevosella pitkin taivaankantta ja kauemmas
koska me tykättäis seikkailla

Oisitko mun seikkailu jos
jos tää maailma loppuis

Sä oisit mun maailmanlopun seikkailu, yks ja ainut

kuka tahtoisi uneksia ilman seuraa

Sänkysi yllä kellon tuntiviisari
nuolee jo keskiyön pisteitä.
vaaleanruskea untuvatäkki ja sen pehmeäksi kulunut kangas,
tyyny on nukuttu myhkyräiseksi.
patja on tasan yhdeksänkymmentä senttiä. miksi sellaisia sänkyjä
enää edes tehdään?

kun meidän peittojen ja tyynyjen muodostamassa kodissa
nukuit pää mun sylissä
lämpimämpänä kuin auringon sydän
ja yhtäkkiä läväytit silmäsi auki ja katseesi paiskautui suoraan tummalle sydämelleni

hei kuule,

sinä salpaat hengitykseni jos vielä kosketat
ja ruumiintoiminnot ovat ikävä kyllä juuri niitä mitä tarvitsen nauttiakseni sinusta edes sen hetken
minkä meille tähdet on antaneet maankuorella.


(tai ihan missä vain)

kokonainen tuuliputous.

Hauskat ihmiset ovat aina olleet miehiä. Heitä, jotka osaavat karsia sanat ja raastaa juustopalan sydämenmuotoiseksi huonotuulisenakin.
Lähikauppa.
Muumilimsa on alennuksessa. Hupparin sisällä olen salaa kaunis: suihku huokuu minusta, meikkivoidetta on kantapäissäkin.
Päältä olen suttuinen ja punaharmaa nuori nainen ilman nahkaista käsilaukkua, sitäkin paksumpi hipiä. Kompastelen kassalle ja kiroan kumisaappaani sinne, missä piru voisi sulattaa ne aamiaiseksi.
Ärsyttää, asuisimpa tässä heti näin, huomaan viemäriluukun, koputan kantta ja huhuilen rotille.
Nyt joku kertokaa miten voisin seota niin täydellisesti että kenellekkään ei jäisi epäselväksi kuinka vahva pato olen ollut ja kuinka valtaisa muurarijoukko minuun on jäänyt asumaan vaivanpalkaksi, pliis ilman että ajan hiuksia pois, ne on muutenkin ainoat mitä jää kun matkustan kuusikymppisenä siperiaan kuolaamaan itseni elävältä tai muuttumaan susikoiraksi johonkin asuntolaan.
Nyt joku tuokaa minulle muoviämpäri leikeltäväkseni. Haluan olla osa tätä kolmatta persoonaa, tätä valtavaa hajoamisen tunnetta, tahdon tehdä kaikesta lopullista, palan halusta sekoittaa syljestäni drinkki ja juottaa se lentoemännille joilla muutenkin on ne asut jotka todellakin on perseestä.

Oikeasti en edes käynyt kaupassa. Limonadipullon avaaminen vain on jotain missä purkautuu ihan liikaa paineita.

Lähde havaijille kanssani

Hei vain kultaseni
olen tässä ajatellut löytäneeni työskentelytapani: vaihdan internetselaimen asetuksia.
Olen ajatellut toisia ihmisiä vain siksi, että olen itsekin sellainen, ja kärsin ikävästä ikävästä.
Grundström ja minä kävelemme yhdessä päin tiilimuuria.

Se on sitä kun pianon koskettimet iskeytyvät luuhun
symmetrisesti sekunneittain, liukuportaat nykivät hieman eivätkä oikein liiku. Letkajenkan kaksi eteen- yksi taakse. Sellaista se on. Uutinen joka putoaa ohi silmäkulman, niin laimea mehu kesäpäivänä että sama juoda vettä.
Sokeriton sokeri.Kun äiti kertoi minulle, etten ole sitä mitä hän halusi. En ole tarpeeksi surullinen, minun silmäni ovat iloiset. Äiti ei tiedä, mistä olen saanut ne silmät. Isältäni? Ei, sinulla ei ole isää, äiti kertoi. Hämmennyin ja sain viimein tietää, että minä olen orpo. En sillä tavalla kuin muut orvot, olen jollain tavoin onnellisempi. Minä olen onnellinen orpo. Äitini orpo lapsi.
Sinun kosketuksesi on kuin nuppineuloja neulatyynyssä. Sormesi uppoavat ihooni, olen pehmeä ulkoa. Oi vie minut talvipuutarhaan, jossa lumi ei ole vettä. Se on valkoista tomusokeria ja puistojen penkit ovat tehty aamukasteesta. Vettä siis sittenkin, paljastit.

Jos hymyilet, tee se aidosti koska muuten sun hymy on ruma Ja naurat aina väärissä kohdissa

Tyhjästä on vaikea sekoittaa mitään taikajuomia.

Vähän ongelmallinen tämä tilanne, myönnän: tyhjää täytän tyhjemmällä ja valkoisen tapetin sisälle haluaisin piiloutua.

En halua muuttua ihmiseksi joka

-oottaa että liikennevalot vaihtuu ennenku ylittää suojatien, vaikkei autoja ees näy
-syö liian paljon
-ajaa kaikki ihmiset pois luotaan vain siksi, ettei voi hyvin
-neuvoo muita ärsyttävästi
-ei uskalla
-arvostelee muita
-ei muista sovittuja tapaamisia
-oottaa joka aamu herättyään yötä, ettei tarvis olla hereillä

Sen verran voin paljastaa, ettei kukaan koskaan milloinkaan voi

Susta ja musta tulee korkeintaan kiva mieli
Onko tässää järkeää koska sun hymy ärsyttää mua? Aina kun hymyilet, tahtosin upottaa sut laavaan.
Ällöttävä hymyilevä ihminen joka ei tajua että minä en jaksa olla vielä minä. Se olet sinä, sinun hymy on ruma.

En nää sun hymyä

Kun sydämen viereen tulee kolo
joku tekee sinne itselleen kotia

Mulla ei ole sydäntä kuiskata sinne
että MEE POIS
eikä voimia huutaa vaikka sattuu
(en jaksa olla taas vahva)

Kuolen varmasti en pysty hengittään tuun hulluksi ja mua sattuu ihan kamalasti enkä jaksa olla elää en halua puhua ja olo helpottaa niin varmasti koita ite selvitä kuolemanpelossa(/toivossa)

Viekää multa tämä kipu ja tuokaa kaakaota,
peitelkää ja sanokaa että kaikki selviää
Kun en jaksa yksin mutten uskalla pyytää apua
mitä jos sanotaanki että selviä yksin
tai älä selviä - me ei haluta nähä sua enää

Eikä mulla oo ees koiraa

puhun sinulle

sillä Yö hellii ja suutelee kurkunpäätä, on aspiriininne ja kultareunuksenne.

Kirjainteni paikkoja on vaihdettu, muistoja sormeiltu ja kuuloaisti vaihdettu sen yhden kenraalin kanssa joka kärsi tykinlaukaustinnituksesta.
haluaisin upottaa pääni kodinkoneliikkeen mallipesukoneeseen, sillä tänään on määrä tehdä käännöksiä
mutta vaihtoehtoja ei järin löydy:

joko horjahdellen kumarrun puoleesi, ojennan syntiset käteni ja ravistan olkapäistä sinua
tai suljen ovet ja istahdan sisääni, puren raakaa sydänlihasta mustelmille

sillä päivä raiskaa siististi.
aurinko repii tietään läpi utuisen ihon
silpoo harmaat luomet irti ja sylkee paratiisinsa sisään
sitten kuroo umpeen ja jättää vain viisi tikkiä
antaa illan tulla erikeeper mukanaan.

kaiversin sinut kiveeni

Joku kaatoi sulaa rautaa mun keuhkojen päälle noin satayks vuotta sitten. Tai ihan hetki. En halunnutkaan kuolla.

- Sun ääriviivat heikkenee
- Ja kohta sua ei oo enää ollenkaan, mä voisin laittaa sut ikuisuuteen

Joku kastoi mun huulia tulikuumassa suklaassa noin hetki sitten.

-Suutele mun selästä pois koko maailman pahuus
- Mä tapan sut jos et suutele niinkuin nilkat olisivat tulessa ja maa allasi aukeamassa.