Lähde havaijille kanssani

Hei vain kultaseni
olen tässä ajatellut löytäneeni työskentelytapani: vaihdan internetselaimen asetuksia.
Olen ajatellut toisia ihmisiä vain siksi, että olen itsekin sellainen, ja kärsin ikävästä ikävästä.
Grundström ja minä kävelemme yhdessä päin tiilimuuria.

Se on sitä kun pianon koskettimet iskeytyvät luuhun
symmetrisesti sekunneittain, liukuportaat nykivät hieman eivätkä oikein liiku. Letkajenkan kaksi eteen- yksi taakse. Sellaista se on. Uutinen joka putoaa ohi silmäkulman, niin laimea mehu kesäpäivänä että sama juoda vettä.
Sokeriton sokeri.Kun äiti kertoi minulle, etten ole sitä mitä hän halusi. En ole tarpeeksi surullinen, minun silmäni ovat iloiset. Äiti ei tiedä, mistä olen saanut ne silmät. Isältäni? Ei, sinulla ei ole isää, äiti kertoi. Hämmennyin ja sain viimein tietää, että minä olen orpo. En sillä tavalla kuin muut orvot, olen jollain tavoin onnellisempi. Minä olen onnellinen orpo. Äitini orpo lapsi.
Sinun kosketuksesi on kuin nuppineuloja neulatyynyssä. Sormesi uppoavat ihooni, olen pehmeä ulkoa. Oi vie minut talvipuutarhaan, jossa lumi ei ole vettä. Se on valkoista tomusokeria ja puistojen penkit ovat tehty aamukasteesta. Vettä siis sittenkin, paljastit.