heathcliff

jokin aurasi mua kovin ottein sisältä
vasta aamyön tunteina tajusi ripotella soran jäiselle kujalle

minä olen
kuollut tammivanhus käsivarsillasi
auringonnousun punavalossa
makaan jäykkänä ja arvokkaana, kumarrun ja kosketan harmailla huulillani hennon nukan peittämää korvanlehteäsi
kuiskaan

vahinko

hänellä on rinnassaan sydän, joka hymyilee välillä niin leveästi että sitä on pakko vähän toppuutella
on kireä, vaikka ei ole syönyt pihviä neljään vuoteen
- ehkä se rankaisee häntä toisista synneistä
toisten saappaisiin sukeltelusta, toisten nielujen kutittelusta
kielenkärjellä

kuvassa tyttö hymyilee epäsopivasti
puisia koruja silmäkulmissa ja kähärä valkoinen tukka
sen kaulalla on viiltojälki, joku on sitä rakastellut

sanoisinko, että se on kerta kaikkiaan syleiltävännäköinen

adalmiina oli hukannut helmensä
nyt itki sykeröllä atk-luokan varastossa punaharmaan kopiokoneen päällä
oli kallistanut paperihyllyn vasten ovea, ei muistanut että se
aukeaa ulospäin

intiaanimaja

viileänkirpeä sirpaleääni
minä istuin korkean katon alla samettisen pimeyden suojissa, ylläni
harmaa kaapu ja tuoksujen harso
sekä vakosamettihuntu, vihreät villasukat jotka raaviskelivat varpaita ja kaikkea muutakin sitä minussa mistä tunto ei ollut kovettunut olemattomiin
yritin saada hapertunutta kukkaroa auki
saada sylissäni olevien käsivarsieni väliin energiaa, halusin tuntea lämmön niistä hohkaavan ja voiman
jonka rytmi lopulta iski vatsaan ja sinihome levisi kirpakkaana läpi kehon

solki oli jumissa, ruostunut paikoilleen
(jäätiin kerran kahdestaan sateeseen ja käymisprosessi alkoi)

yritin saada vihreää nurmikkoa kasvamaan ympärilleni
pienistä anilliininpunaisista versoista, joita sain puhkeilemaan läpi haurastuneiden lattialankkujen
joka silmänräpäytys toi kosteutta poskipäille ja sieluni pinnisteli aivan kirsikoilla
happi liukui ympärilläni ja tunsin koskettimien hipaisun paljaalla selälläni, se muisti yhä:

olin kynttilällä raapustanut sisäreiteesi, ole kiltti poika ja juokse vapaana
Ja helvetti, sinähän juoksit

minä herään ja otan tukea

toisinaan hiivin punaisin varpaankynsin
käpristyen kumpuilevilla terälehdillä vaan
en tänään

paljas kivi vasten lämmintä jalkapohjaa. verhot siivilöivät aamuauringon kasvoilleni sivaltaen, en tunne surua

hopeanharmaan kahvinkeittimen nappi on tuttu ja vahva
kolmijalkainen jakkara korisee vasten kivetystä, istun alas - koko maailma on tänään kylmä ja painava ja minä olen

heikko, pehmeä, uninen ja vaaleanpunaista pumpulia
rikottavissa

! sellainen, että kun tuubaan joku puhkuu

minä tahdon muuttaa niihin putkiin ja tuntea tuulen tukassani
hyristä matalasti, niin ettei kukaan erota

se ottaa kylmään syliinsä, puhaltelee hellää viimaa korvaan
silti me jotenkin sovitaan yhteen

tulinuotteja

olen urut

minulla ei ole nimeä

hehku ylläni, muukalainen

niin ulvon



keuhkoistani pusertuu kaksi ylikypsää mangoa ja huokaisen:

sinussa on jotain sellaista jonka luulin tulevan trooppisista puutarhoista
nyt vain ravaat koskettimillani edestakaisin
sormin hikisin
paita liimautuneena niskaan,
violetti sädekehä

silmäpako

ota kosketus
haluan olla tuulenpesä oksillasi
apua,
purkaannun. leviä laajalle

pelkkään solmioon sonnustautuneena hän nousi, nosti hattuaan
hyppäsi matkatavaraliukuhihnalle ja humahti muoviverhon läpi tuntemattomaan

astu punamustaan aikakoneeseen, palaa lähtökuoppiin
potkaise itseäsi silmään seitkytluvun indigo

ota tukastani kiinni
ja lopeta tämä sietämätön poksahtelu

seremonia

kaikki ovat hiljaa
heräävä maa on musta ja kiiltää kultaisena

oikaisen finnkinon aution pihan läpi
ilma on musta ja pehmeä, orkideoja täynnä
tiedän,

tämä on niitä aamuja

oikaiset itsesi raitapatjalle, se purkautuu kulmista ja sinä
nukkaannut, etkä nypi mitään pois

Kun sitä kaipaa vaan sen yhden syliin
                         Tahtois kasvattaa sen kanssa pari (ihanaa) lasta
                                              Eikä kuitenkaan
Odottaa että se halaa ja samalla toivoo että se häipyis

Kun ihailee sen viisaita ajatuksia ja sitä, että se tahtoo ranskalaiset viikset sormiinsa
                Ja sitten muistaa että eihän se koskaan tule olemaan mahdollista

-Sinä olet aivan ihmeellinen
-Taas tuo ilme, ethän sä edes yritä muuttua
-Ja nuo silmät, sinä hymyiletkin niin suloisesti
-Mä oon niin  kyllästyny suhun