uskotko

Yön painostavassa syleilyssä vintillä minä en näe mitään tuijotettuani peiton alla kymmeniä minuutteja kännykän näyttöä
toivoen toivoen että sinne sujahtaisi pieni ystävällinen viesti, suukko jälkijunassa

minä nostan kytkintä ja näen en-mitään
minä suljen silmät uudelleen enkä vieläkään näe
minulla on kuuma ja oranssinpunainen huopa takertuu nihkeisiin reisiini
minä näppäilen tyhjään näyttöön RAVISTA MINUA koska pelkään liikaa ettet ole niitä miehiä
minä poltan sulakkeet ja päätän pakastaa nämä siniset patjat sitten kun en enää kuole


-Kun mun mielessä on sellanen MUSTA kohta se saa katkonaisesti sanottu ja sen silmäluomille levitetty väri laajentaa reviirinsä poskien korkeimmalle kohdalle
-Mitä jos nyt vaan rauhotuttaisiin, toinen tokaisee varmana siitä, ettei itkeminen ole hyväksi
-Kerran vuodessa linnunradalla se törmää siihen MUSTAAN ja sitten käy näin, se niiskuttaa ja pyyhkii kyyneleet äkkiä paidanhelmaan

Tämä taitaa olla teidän visionne aiheesta Surullinen kissansilmä mutta mitä jos laajentaisitte hieman mieltänne
Ehkä olen hieman höperö
Ehei, olette vain erilainen

läpihalauksen jälkeen minulla on raiskattu olo
kietoudun uudelleen ja vaikka se sanoo että MUSTA on minua varten, ota tämä puukko niin ravistan sinua toden teolla
minkä jälkeen voit ottaa lämpimän suihkun kyynelkanavissani jos olen yhtään kelpo

Ja niin tälle maailmalle sattui kaikenlaista, se pyöri pyörimistään kunnes oksensi pahoinvoiden ja sitten se voi pahoin pelkäsi toivoi olisiko näin

aivastin silmät auki, tositarina

tuikkasin hiekkaan kynnet, joihin lakka ei ollut vielä kuivunutpainoin rohtuneet huulet nokkospuskaan, minun huuleni
jolloin maailma heitti
                                      keitti

ja aamulla päässä soi pari anteeksiannettua lausetta
jotka totesivat minun välillä vihaavan parasta ystävääni
                                                  jonka huoneen seinät on vuorattu ruusunlehdillä

minä olen pieni tippi
jonka isäsi antoi hyvin palvelleelle tarjoilijalle rodoksella kesällä -91

lasihelmihiekalla

siinä sinä sitten seisot, satamassa
harmaa maa yltäsi kuihtuneena

sisältäsi uusi turkoosi putous pulppuillen
nilkkoihin
kesyttämättömänä
läiskähdellen

tuuli puistelee sadeveden makeaksi suutelemista hiuksistasi
vuosien pölyhiukkaset perämeren punaisille kultakaloille ja sinisille piraijoille

- ja minä olen aalto,

tehtäväni on vain hiljalleen
kuolla ja syntyä uudelleen
valkeaa vaahtoa otsatukassa, sillä minä ruokin tulevaa
ja lopussa imeydyn rantahiekkaan uinumaan

naarmu

yö alkaa itkettää
ja turhaudun, kaikki näkevät mitä teen

minulla on nälkä, kuin olisin mehiläisen kuivunut hunajakenno
räksähtelevän atooppinen ja toisten huulia vailla

nilkoissa roikkuva painavanharmaa maakotka
joka manauksen arvoinen, ohut niska joka giljotiinille
tatuoitu nilkka tarantellalle,
hiipimispuu.

makaan puhtaassa paskassa leoparditapettiseinien välissä,
tykkään susta ja haluan

Ei voi olla totta

Täältä löydät lisää aiheesta villasukka.

Itsetuhotuotteista tänään -50% alennus !
Mm. hirtto silmukka leipä veitsi raastin rauta

Tänään on viimeinen kerta kun halaat minua,
sitä ennen voit lausua viimeisiä sanoja ja itkeä pari tarkkaan harkittua kyyneltä
Minä purkitan kahtena normaalipäivänä normaalia itseäni
vihreään lasiseen purkkiin jonka kylkeen on kaiverrettu
tämä on minä, nuuskaise kerran elämässä ja pidä matalaa profiilia

Vietetään yhdessä viimeinen ehtoollinen ja sen jälkeen alan liito-oravaksi

Viisaat vievät?

Koko yön olin piileskellyt hiuslakkapullossa, toivoen että joku suihkauttaisi minut ulos hienojakoisena ja hyödyllisenä ja hyväntuoksuisena. Vaan ei.

Aamuisen kadun yli juoksi ehkä komein näkemäni mies. Se heilutti kättään ja sen suu levisi virneeseen (pieni hymykuoppa vasemmassa poskessa). Haalea kaulahuivi kaulassaan se juoksi minua vastaan. Minä hidastin vauhtia askel askeleelta. Yhtäkkiä käännyin ympäri ja juoksin niin lujaa kuin kenkäni vain liikkuivat eteenpäin. Jatkoin juoksemista vaikka punainen auto töytäisi minua.

Terveyskeskuksen takana pysähdyin pyyhkimään silmäkulmiani.
Ilmassa oli sateen herättämien kasvien uninen tuoksu
Ihmisen maku suussani velloen kaivoin taskupeilin esiin ja säikähdin hieman:
Hiukset olivat liimautuneet hikisinä otsaan, posket punoittivat ja silmät olivat niin kosteat että ripsiväri tuntui liimautuvan poskiin joka räpäytyksellä.
Asfaltti oli kostea enkä ihan tiennyt mihin olin matkalla. Koko ajan oli ollut määrä mennä jonnekin, mutta nyt en enää jaksanut vaivautua.
Jatkoin tietä pitkin sen verran, että nilkat tuntuivat taittuvan. Tienlaidalla kahlasin ylikasvaneissa rikkaruohoissa pitkälle metsikköön ja istuin kostealle mättäälle. Tunsin luonnon hitaasti pyrkivän iholle, joka puolelle,
päätin antautua ja heittäydyin selälleni.
En enää hahmottanut aikaa, olin pikku hiljaa jo aivan märkä selkää ja niska myöten. Vierelläni seisovat puut näyttivät uhkaavan jykeviltä
ja minä olin kivikova ja raskas kuin fossiili, satatonninen raivolla latautunut eläin,
heiveröityneen vangin niskaa painava rautariipus


Siihen päätin kuolla

joskus myöhemmin.

Kaikki muistot palavat

Maailma on sivuelementti näinä aikoina:

meidän kaikki muistot palavat auringonvalossa
ei voi kukaan heittää pois maailmankartalta koska
jokainen aamu on uusi mahdollisuus ja kaurapuuro on terveellistä
viimeiset hetket voivat olla sinulla hänellä minulla

minä tiedän itsemurhareseptin,
sitä voi käyttää jos on kyllästynyt käyttämään kasvojen lihaksia hymyilyyn
tai jos onnellisuus on enää kaukainen käsite
jos muiden lista hyvistä asioista on yli puolet omasi mittainen

kaikki ongelmat ratkeaa kunhan niitä katsoo tarpeeksi kaukaa
- ehkä pilvien päältä

more than part of me

Mm, what do you say?
Mm, that you only meant well? Well of course you did
Mm, what do you say?
Mm, that it's all for the best, of course it is

Imogen Heap - Hide and seek