Kirje sinulle, Ihaa

korvanlehdellä perhonen
tuikkaa kohtalon korvakäytävään
enkä enää ikinä havahdu muualta
kuin lastenhuoneen harmaalta nahkasohvalta

sen tajutessani suljen silmät ja lopetan kaiken.


Minun on kai pakko siivilöidä helmet sormenpäistäsi, tipautella vartalolle vain hiljakseltaan.
Olet minun tanssiaskeleet ympäri olohuoneen pöydän,
Hillopurkin ruudullinen kangaskansi
Olet minun vesisaavi, nenä, pakkanen ja valkoinen pommi
ja


siinä vaiheessa, kun tuon kynsilakan sivellin tanssi kosteantahmeaa tanssiaan alavatsallani, nuo punaiset, kiiltävät jäljet alkoivat tuntua merkillisen tutuilta vaikka läpeensä traumatisoituneena
ja mätänä menneistä pelkäsinkin jatkuvasti asetonia.

trapetsitaiteilijasirkusfiilinki, vuodenajat

Minulla on kiviä taskuissa
taskuissa joita on ainakin kuus plus etutaskut

kivet ovat meren kuluttamat, ja mun leijonharja violetti

sinipunavihervioletti leijonanharja takkuinen melkein niiden värinen, ehkei, uskoisin.

mutta kun meri on turkoosi Karibialla on vaikeaa nukkua hopeaa luomien alla

ja taskuja mulla on ainakin kuusi. Tänään. Eilen. Ylihuomenna.

Kivet ovat muistoja, sinusta, minusta, matkoista

Kuljimme sumuisen niityn läpi aamuun
jossa sinun silmäsi loistivat (rakkaudesta?)

haluan huomisesta erilaisen kuin ennen !

kissa vei kielen !

Uskon sinua yhtä paljon kuin ala-asteella uskottiin tekstiviesteihin
joissa luvattiin, että jos lähetät tämän kahdelletoista, ihastuksesi suutelee sinua huomenna.

Jokainen sanasi on kuin tuulen henkäys, tunnen sen mutta en enää huomioi.

Meteli kietoutuu kaikkialle tuskanrautaisena rihmana. Osaan tarttua yhteen melodiaan muutamaksi sekunniksi kerrallaan, se iskee rintaan ja herättää odotuksen. En kuitenkaan tiedä, aiheuttaako se sittenkin sitä päänsärkyä.
Käännyn ympäri ja näen peilikuvani. Virttynyt harmaa pusero, rasvaiset hiukset ja tahraiset kasvot.
Väännän kasvoilleni hymyn, se on leveämpi kuin koskaan. Tältäkö näytän hymyillessäni?Silitän poskeani ja uskon, että minä olen minä.
Tahdon ryömiä taivaan siipien alle, lakata odottamasta ja alkaa elää.

Lauantai 20:89

Kanelituoksukynttilät kerrostaloasuntoni eteisen nurkassa hymyilivät minulle rakastavasti violeteissa kipoissaan . Kaikki oli mennyt niin nopeasti ohitse. Kuin päälleni olisi kaadettu kuusitoista litraa elämää: yritin kovasti saada edes osan kiinni mutta sormieni läpi valui kaikki.

Ovikello huusi apua, huusi huutamistaan ja hätäännyin sen puolesta: kuka kiusaa puolustuskyvytöntä?
Riensin oven luo, kevein askelin ettei tunkeilija huomaisi. Kyykistyin katsomaan lattianraosta kuka rohkeni häiritä minua ja kynttilöiden lempeää hymyä. Hymyä, joka omistettiin vain minulle. Suloiset hymykuopat piparikulhon pohjalla kurkottelivat minua kohden.
Näin vain siniset villasukat, kuka hullu kävelee talvella ilman kenkiä, hymyilin sisäänpäin, itselleni, kieleni alle takertui hymy jonka yritin piilottaa syvemmälle, mahanpohjaan.

Liu'utin itseäni ovea vasten kurkistusreiälle, jonka rotat olivat siihen ehkä aiemmin rakentaneet. Reikä oli ikään kuin sydämenmuotoinen ja näytti minulle suukotellun palan vasenta olkapäätäsi.
Aloit sihistä ja hyristä minulle. Painauduin selkä ovea vasten ja kuuntelin pikkiriikkistä värinää, minkä sait aikaan.
Minussa ja maailmassa, oven läpi, käytävässä, asunnossa.
Sinäkin olit selkä ovea vasten rappukäytävässä - tunsin sen. Aloit naputtaa villasukkakantapäälläsi oveen vaaleanpunaisen pantterin rytmiä. Sain rytmistä heti kiinni ja painauduin huoneeni sisäpuolella ovea vasten hieman tiukemmin, aloin rummuttaa oveeni sormilla tahdissa, melkein säikähdin sen kumisevaa ääntä.
Hyrinäsi voimistui
alkoi saada melodiaa
ja yhtäkkiä joku otti läpileikkauksen ja ikuisti meidät laulamassa ääneen tuota viekasta, hiiviskelevää melodiaa, vangitsi meidän tyytyväiset hymymme jotka ulottuivat oven lävitse toistemme huulille saakka.
Kaikki oli sinistä, paitsi ovi joka oli ruskeaa vaneria ( ja silmät, jotka olivat ovelaa suklaata), emmekä myöskään laske tähän vaaleanpunaista pantteria.

Mutta villasukkasi olivat, ja kaiken kukkuraksi
olin keittänyt lakritsiteetä.

Kuolleet heinäsirkat

Viima sirisee korvanjuuressa.

voikukat nuolevat syvemmältä korvakäytävää,
puuveitsillään viiltävät tärykalvon auki.
isken itseäni vastakarvaan, lumi on haudannut alleen kaikkien ihmisten hymynkareet,
mutta kaikkien ripsillä viipyilevät valkoiset sydäntalven lapset
vähän väliä hätäisesti poskille sulaen.

sinä seisot pysäkillä punaisensykkivänä sokerisydämenä. sinuun sukellan.

survo.

Miksi kaiken on oltava niin helvetin sievää
ja vaikka
kylpyvesi absinttia, kuolleita soluja
mun hiusten seassa
ja
viemärirotanverta
mun hääkakussa
isket, isket lujempaa
mutta vilkaise ensin mun kasvoja
hirttosolmu hirttosolmu nilkoissa
kuin kebabliha vartaassa olen tässä sinulle vankina .

Tähtiinkö se totuus on kirjoitettu? Että me ei tehdä virheitä.Miltä tuntuis vetää tekohymy pois kasvoilta, kääntää selkä arvon herra Mahtavalle Herralle kesken puheen, joka käsittelee piikatytön rintojen kasvua.
Mitäpä jos ottaisin tämän niin hienon puvun pois, vaihtaisin tiukat sukkahousut löysiin collegehousuihin. En ajelisi kainaloitani. En meikkaisi. En pesisi hiuksiani.
Minusta se tuntuisi hyvältä.

Paremmalta tuntuisi, jos kantaisit minut portaat ylös ja veisit sänkyyn. Avaisit yöpöydän Hello Kitty-lampun, peittelisit punaiseen untuvaan ja istuisit viereen. Näyttäisit arpesi, kertoisit niiden tarinat. Minä kuuntelisin hiljaa ja ymmärtäisin.
Lupaan.

...silti onnellinen ?

kun näin sinut, "it was just one look"
ensimmäisen kerran kun tapasin sinut, oh what a night
puhuimme paljon, symmetry
olin varma kaikesta, we've got everything
kun kosketit, teit meistä kauniin
pyysin: stay
aikuistuin nopeammin kuin olisi pitänyt, lapsuus loppui
puhuimme lisää, future planes
olin onnellisin kaikista, onnellinen nainen
you're life, near to you, every you every me, thorn in my side
kaikkea suloista ja ihanaa, pelkkää onnea
                        mutta ei sydän osannut väistää
sanoit että minulle mikään ei riitä
varoitus: älkää kukaan ottako riskiä ja ihastuko, saati rakastuko minuun (en osaa elää)
halusin jonkun joka olisi enemmän bad boy, nyt huutelen pimeään
ja odotan melko varmasti sata vuotta, sitähän toivoit
 olen varma että etsit naisen toiselta planeetalta, like the angel
opin silti että it always rains on a picnic ja lopulta olemme kuitenkin yksin, tiedäthän sen ?
            what i miss about you ?
ikävöin kaikkea ja haikeus kuuluu asiaan, sainhan mitä halusin

kirjoittaja, did you edit the sad parts ?
 - yritin

talletan kyyneleeni punaiseen rasiaan

tartut minua jaloista, upotat hattaramereen
haukon henkeäni, niin makeaa, tukehdun

raahaat minut siivistäni taivaaseen, tartun käsilläni kaikkeen mihin vain pystyn
kiviä, katuja, teitä tarttuu mukaani
emme silti pysähdy, olet liian voimakas
päättäväinen
en aikonut lentää, en enää koskaan mutta sinä tahdoit niin
veit minut rannalle, suutelit ja nappasit paitani alta siivistä kiinni, puristit niistä kaikin voimin
minä hyväuskoisena ajattelin sinun haluavan vain hellyyttä, halusitkin kaiken
sinulle ei riittänyt hymy, ei  kaksi hymyä, tahdoit myös kyyneleet
kyyneleitäni en jaa, ne ovat minä - minun

äiti opetti, ettei itseään pidä antaa
itsestään ei pidä antaa liikaa
  enkä minä anna

taivasta tavoittelemme, sinä pakotat onnellisen hymyn huulillesi, minä vastahakoisena raahaudun perässä

TÄMÄ ON SINUN TAIVAASI.

NAUTITKO ?