torstai 7. tammikuuta 2010

Kuolleet heinäsirkat

Viima sirisee korvanjuuressa.

voikukat nuolevat syvemmältä korvakäytävää,
puuveitsillään viiltävät tärykalvon auki.
isken itseäni vastakarvaan, lumi on haudannut alleen kaikkien ihmisten hymynkareet,
mutta kaikkien ripsillä viipyilevät valkoiset sydäntalven lapset
vähän väliä hätäisesti poskille sulaen.

sinä seisot pysäkillä punaisensykkivänä sokerisydämenä. sinuun sukellan.






3 kommenttia:

  1. ... aika söpöö.
    kui voi kirjottaa tollee? 8(
    todella muikeaa, hienoa, mahtavaa. kirjottaa sitte lisää ni lupaan lukee ja ehkä kommentoida toistekin.

    VastaaPoista
  2. Anna taas ihan uskomattoman ihana teksti.
    hämmennyin
    upea
    vau

    "sinä seisot pysäkillä punaisensykkivänä sokerisydämenä. sinuun sukellan."

    onko mitään suloisempaa makeampaa herkullisempaa ihanempaa ja ällöttävämpää. ällömakeaa. kuin söisi marmeladikarkkeja.
    ihana.

    VastaaPoista