survo.

Miksi kaiken on oltava niin helvetin sievää
ja vaikka
kylpyvesi absinttia, kuolleita soluja
mun hiusten seassa
ja
viemärirotanverta
mun hääkakussa
isket, isket lujempaa
mutta vilkaise ensin mun kasvoja
hirttosolmu hirttosolmu nilkoissa
kuin kebabliha vartaassa olen tässä sinulle vankina .

Tähtiinkö se totuus on kirjoitettu? Että me ei tehdä virheitä.Miltä tuntuis vetää tekohymy pois kasvoilta, kääntää selkä arvon herra Mahtavalle Herralle kesken puheen, joka käsittelee piikatytön rintojen kasvua.
Mitäpä jos ottaisin tämän niin hienon puvun pois, vaihtaisin tiukat sukkahousut löysiin collegehousuihin. En ajelisi kainaloitani. En meikkaisi. En pesisi hiuksiani.
Minusta se tuntuisi hyvältä.

Paremmalta tuntuisi, jos kantaisit minut portaat ylös ja veisit sänkyyn. Avaisit yöpöydän Hello Kitty-lampun, peittelisit punaiseen untuvaan ja istuisit viereen. Näyttäisit arpesi, kertoisit niiden tarinat. Minä kuuntelisin hiljaa ja ymmärtäisin.
Lupaan.