aamulla havahduin

Minä huusin sinua kanelipussista, kovaan ääneen, maustehyllylläsi alkoi rapista

Laahustit jääkaapille silmiä hieroen vaaleansiniset aamutossut jalassasi, et reagoinut mitenkään
Napsautit kahvinkeittimen päälle, avasit radion
Oli pakko huutaa, hakata vähän pimeitä seiniä
Näin en saa sinusta näin sinä vain istut keittiön pöydän ääressä kulmikkaana, aamuaurinko viettelee unista niskaasi, minä en saa sinusta otetta ja sinä vain hengität äänekkäästi etkä edes näe mitään, haluat palata kohtuun enkä minä saa sinusta minä olen violettia tähtipölyä baari-illan parfyymissäsi, pölyhiukkanen jonka joku punatukka saa pyyhkäistä puvuntakkisi hihasta

tomua oli silmissäni kiipesin maustehyllyä alaspäin
joka askel oli riski, pudotusvaara

auringonsäteet hymyilivät minulle itseriittoisesti hiustesi seasta, suututti,

oli pakko hypätä tyhjän päälle, toivoa lentävänsä
iskeytyä,
takertua kynsillä

sun elintoiminnot oli kovaäänisiä, tiesin, jotain on vialla

pimiömusiikkia

kultainen ruusupuutarha ei tuoksunut millekään.
koristeelliset posliinikupit hauraine korvineen eivät olleet päässeet kenenkään huulille ikuisuuteen
valokuvat elivät hänen unissaan seepiansävyisinä, alastomina
hänen sormenpäänsä ikävöivät niiden vakavakatseisen sankarin sähköstä väräjävää ihonpintaa


Portaikossa hänen lasikenkänsä eivät
enää kestäneet
sirpaleet puhkaisivat hitaasti
jalkapohjan tiheän kalvon
kyyneleet alkoivat tirskahdella poskipäille,
hän havahtui häpeään
hän oli yksin ja hylätty, hänen harmaa sydämensä vieri alas katukivetykselle























http://weheartit.com

kohtaaminen

victoria
huusin sinua välkehtivään yöhön, mutta sana huuhtoutui aallokkoon mitättömänä
ylläni oli sinun vaatteesi, harmaat, nukkaiset, tuntui typerältä
olin seisonut jo ainakin viidettoista liikennevalot ja autot rullasivat ohitseni korostetun hitaasti
katseiden maku oli karvas ja välttelevä,
kuiskaus
inhimillinen, sen siitä saa kun astuu ulos,
ei se ole enää sallittua

heathcliff
tiesin, että olit unessa
niin, ainoilla mailla, jonne et ollut minua päästänyt

minulla oli kirkkaimmat pellot, jykevimmät seilorit takanani
tämä väsymys oli sitä, jonka suu kuivahtaa ja silmät rutistuu
ja tuoksu houkuttelee ottamaan

heathcliff

jokin aurasi mua kovin ottein sisältä
vasta aamyön tunteina tajusi ripotella soran jäiselle kujalle

minä olen
kuollut tammivanhus käsivarsillasi
auringonnousun punavalossa
makaan jäykkänä ja arvokkaana, kumarrun ja kosketan harmailla huulillani hennon nukan peittämää korvanlehteäsi
kuiskaan

vahinko

hänellä on rinnassaan sydän, joka hymyilee välillä niin leveästi että sitä on pakko vähän toppuutella
on kireä, vaikka ei ole syönyt pihviä neljään vuoteen
- ehkä se rankaisee häntä toisista synneistä
toisten saappaisiin sukeltelusta, toisten nielujen kutittelusta
kielenkärjellä

kuvassa tyttö hymyilee epäsopivasti
puisia koruja silmäkulmissa ja kähärä valkoinen tukka
sen kaulalla on viiltojälki, joku on sitä rakastellut

sanoisinko, että se on kerta kaikkiaan syleiltävännäköinen

adalmiina oli hukannut helmensä
nyt itki sykeröllä atk-luokan varastossa punaharmaan kopiokoneen päällä
oli kallistanut paperihyllyn vasten ovea, ei muistanut että se
aukeaa ulospäin

intiaanimaja

viileänkirpeä sirpaleääni
minä istuin korkean katon alla samettisen pimeyden suojissa, ylläni
harmaa kaapu ja tuoksujen harso
sekä vakosamettihuntu, vihreät villasukat jotka raaviskelivat varpaita ja kaikkea muutakin sitä minussa mistä tunto ei ollut kovettunut olemattomiin
yritin saada hapertunutta kukkaroa auki
saada sylissäni olevien käsivarsieni väliin energiaa, halusin tuntea lämmön niistä hohkaavan ja voiman
jonka rytmi lopulta iski vatsaan ja sinihome levisi kirpakkaana läpi kehon

solki oli jumissa, ruostunut paikoilleen
(jäätiin kerran kahdestaan sateeseen ja käymisprosessi alkoi)

yritin saada vihreää nurmikkoa kasvamaan ympärilleni
pienistä anilliininpunaisista versoista, joita sain puhkeilemaan läpi haurastuneiden lattialankkujen
joka silmänräpäytys toi kosteutta poskipäille ja sieluni pinnisteli aivan kirsikoilla
happi liukui ympärilläni ja tunsin koskettimien hipaisun paljaalla selälläni, se muisti yhä:

olin kynttilällä raapustanut sisäreiteesi, ole kiltti poika ja juokse vapaana
Ja helvetti, sinähän juoksit

minä herään ja otan tukea

toisinaan hiivin punaisin varpaankynsin
käpristyen kumpuilevilla terälehdillä vaan
en tänään

paljas kivi vasten lämmintä jalkapohjaa. verhot siivilöivät aamuauringon kasvoilleni sivaltaen, en tunne surua

hopeanharmaan kahvinkeittimen nappi on tuttu ja vahva
kolmijalkainen jakkara korisee vasten kivetystä, istun alas - koko maailma on tänään kylmä ja painava ja minä olen

heikko, pehmeä, uninen ja vaaleanpunaista pumpulia
rikottavissa

! sellainen, että kun tuubaan joku puhkuu

minä tahdon muuttaa niihin putkiin ja tuntea tuulen tukassani
hyristä matalasti, niin ettei kukaan erota

se ottaa kylmään syliinsä, puhaltelee hellää viimaa korvaan
silti me jotenkin sovitaan yhteen

tulinuotteja

olen urut

minulla ei ole nimeä

hehku ylläni, muukalainen

niin ulvon



keuhkoistani pusertuu kaksi ylikypsää mangoa ja huokaisen:

sinussa on jotain sellaista jonka luulin tulevan trooppisista puutarhoista
nyt vain ravaat koskettimillani edestakaisin
sormin hikisin
paita liimautuneena niskaan,
violetti sädekehä