ropise mulle tähän näin

siinä liikennevaloissa seistessäni tajusin, että näillä kaikilla tyypeillä oli eriväriset pipot ja niiden alla ainutlaatuiset hiuslaadut, niiden alla sosiaalisesti rajoittunutta hilsettä ja niiden alla migreenistä tai odotuksesta sykkivä sydänpää.

14:58
annoin hymyn kareilla sun satamassa ja pilvien olla sittenkin kissoja eikä taikurin kaniineja
mietin miten afrikka kurkottaa etelä-euroopan nilkoille ja singaporelaiset keittää sulle hernekeittoa ilman palkokasveja.

kännykkä soi takintaskussa, sininen neutraloi vaaleanpunaisen. sitä esiin kaivaessani kavahdin kynsiäni, joiden päältä lakka oli ikävästi rapissut juuri ja juuri paljastaen liuskoittuvan ja hauraan kynnen kellertävänä kuin
-itsetuntoni kolisi kumisaappaisiin
ja painoin: hylkää puhelu : katsoin aurinkoon, keltainen neutraloi näköaistin, tahdoin olla sikiö ja kellua radioaalloilla.
14:59

vähän myöhemmin soitin sulle takaisin ja päätin olla nauramatta,
tahdoin antaa sun välillä olla se jonka muovikelmu sulaa ja lopulta rypistyy.