perustun sinuun, tositarina

Koetan raaputtaa kovettunutta sydäntä yöpöydältä, olen jättänyt sen siihen puoliunessa kesken kauniiden ja rohkeiden liveperformanssin; sinä istut mun sängyllä punaiseen lakanaan kietoutuneena iho läpikuultavana ja nilkat yhä sokerilla suudelmista . olet sähköisku kylpyammeessa;
Sun edessä olen Titanicin miehistön viimeiset kahdeksan minuuttia, kierrän sun kultaista tukkaa nimettömäni ympärille, pelossa meillä on salainen sidos ja kipakka hammasote ja sääennusteessa paljon korkeapainetta etelässä. Uponneena, hiekan puristavassa otteessa me ollaan ne, ketkä kasvattaa kidukset ja kylvää turkoosin valtakunnan jonkun aarrearkun ympärille -

tornadoon ja hurrikaaniin me otetaan teltta mukaan ja ehkä vähän kaakaota.
-
sinä ja minä samettihousuissa
istutaan kuin buddhapatsaat kirkon lattialla hiljaisuudessa.
paperi alkaa rapista ja
kaivat jotain taskusta.
seinät kolisee ikäväänsä, katto yhä kiljuu ikivanhoja kuiskauksiaan
alttarilla epätoivoa ja harmaita lopullisia unia, tsunameja, röyhelörakkautta ja metalliarkkuja - ruusuja kuitenkin joka tapauksessa aina !

ja sinä katsot eteenpäin paperisi hyvin, hyvin täynnä uskallusta
ja sun sydän on siinä valkoinen ja mieli täynnä kinuskia.