Opettaja sanoi, että tässä on nyt tullut jokin virhe.
Itse olet, ajattelin. Suurempi virhe, kuin maailman olisi koskaan pitänyt sallia.
Mutta sinä olit minun virheeni, jota en haluaisi kadottaa. Haluaisin, että sinä olisit se, jolle soittaisin keskellä yötä jos näkisin painajaisia tai vain kuullakseni sinun äänesi.
Ja uskaltaisin herättää sinut, koska tietäisin että sinäkin tekisit niin. Puhuisit kanssani aamuun saakka.
Ja pitäisit minua lähelläsi, painaisit kätesi sydäntäni vasten ja sanoisit että olen siellä.
Sydämessäsi. Sielussasi. Mielessäsi. Ajatuksissasi. Elämässäsi
lauantai 24. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti