kipu

vihasin, ihan tosissani


hiuksia joista juurikasvu erottui selvästi, silmiä jotka tuijottivat minua masentuneena peilistä, vartaloa joka oli kaikkien ihanteiden vastakohta ja kaikkea sitä mitä en nähnyt kuvajaisessani


etenkin mieltä, sitä joka liikkui päässäni täysin hallitsemattomasti


ja tunteita


välillä rakastin, välillä vihasin


halusin että olen jonkun, ja taas vähän ajan päästä en halunnut olla kenenkään



joka aamu painin itseni kanssa, että lähteäkö kouluun vai ei, jaksanko vielä tämän päivän olla

useimmiten mieleni voitti ja jäin kotiin, silloin se alkoi

joka päivä se sattui enemmän

"et ole kenenkään arvoinen, katso nyt itseäsi, ruma, läski, ällöttävä, olisi parempi jos sinua ei olisi, kukaan ei kärsisi, tiedätkö mitä muut ajattelevat sinusta, he vihaavat sinua, kukaan ei ikinä pystyisi rakastumaan sinuun, ei ennenkuin olet kauniimpi, viisaampi"

joka kerta makasin kippurassa sängyssä tai sängyn vieressä, vääntelehdin kuin suuren tuskan kourissa, sanat iskivät kuin tikarit, ne lävistivät sieluani, joka kerta lujempaa

peitin korvat käsilläni, en halunnut kuulla, en tietää mitä muut minusta ajattelivat, sisälläni oleva minä käpertyi joka sanan jälkeen pienemmäksi
identiteettini oli tuskaisena kiertynyt jonnekin pohjelihaksen taakse, todella kauas.
kertokaa joku, pelastakaa, tuokaa messisas minulle, antakaa minulle vapaus, tappakaa !